keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Metsäsienilasagne


Erittäin pitkästä aikaa löysin tieni blogiin ja reseptipostausten pariin...

Alla ohje maukkaaseen ja ajankohtaiseen metsäsieniruokaan, tämä syntyi siitä mitä kaapista ja metsästä sattui löytymään eli ei mitään kauheeta hifistelyä ole luvassa. Eiku lasagnea tekemään!

400g metsäsieniä (itse käytin kantarellia ja suppilovahveroa)
1kpl keltasipuli hienonnettuna
200g pakaste pinaattia
150g voi
150g vehnäjauho
1,3l vesi
2dl kaurakerma
100g aurajuusto muruna
lasagnelevyjä
emmentalia tai muuta perus juustoa
parmesan-juustoa
suolaa, mustapippuria

Paista metsäsieniä ja sipulia pannulla kunnes nesteet haihtuu ja sienet ruskistuu vähän.
Sulata kattilassa voi ja lisää siihen vehnäjauhot, sekoita tasaiseksi ja lisää kylmä vesi nauhana kokoajan sekoittaen. Anna poreilla hiljalleen noin kymmenen minuuttia välillä sekoittaen.
Lisää kattilaan sieni-sipuliseos, kaurakerma, aurajuusto ja pinaatti, sekoita kunnes pinaatti sulaa. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

Laita vuokaan sienikastiketta ja lasagnelevyjä vuorotellen, aloittaen kastikkeesta ja lopettaen kastikkeeseen. Raasta päälle emmentalia ja parmesania. Laita vuoka 175-asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Nosta pois uunista ja nauti!


-Mikko

maanantai 22. lokakuuta 2018

Monday mood















Karvatossut, palloleikit, samettia sametin päällä, aamukahvi puolenlitran tuopista, Hotelli Punkaharju ja sen ravintola erinäisissä lehti- ja kirjajutuissa. Nää kaikki on olleet nyt kovassa huudossa.

Tänään kävin monen viikon jälkeen työhuoneella, ja tuli heti sellanen tunne, että työasiat on selkeämmässä hoidossa. Hassua, miten paljon joku pieni työhuone ja siellä vietetyt pari tuntia voi vaikuttaa.

Vähän enemmän aikuiselta ihmiseltä ja vakavasti otettavalta yrittäjältä musta tuntuisi, jos pääsisin sinne työhuoneelle ilman aviomieheltä saatua autokyytiä. Ihan joka päivä toi yhteensä 13 km lenkkeily ei nappaa, joten pitää nyt vihdoinkin saattaa loppuun se kesällä aloitettu autokoulu... plääh.

Nyt maanantaisauna! Aiotaan jatkossa petrata saunomisen kanssa, sillä tänne muuton jälkeen se on jäänyt ihan tosi huolestuttavan vähiin - Helsingissä kun meillä oli oma sauna, ja täällä se on taloyhtiön, ja näin ollen eri tilassa meidän asunnon kanssa. Jotain saunomisen vähäisestä määrästä kertoo se, että kun Elma kuuli tämän illan saunasuunnitelmista, hihkui hän innoissaan, kuinka pääsee mummin ja papan luokse... Täytyy siis tänään avarataa hänen maailmaansa esittelemällä hänelle uudestaan Putikon Suojan sauna.