maanantai 22. lokakuuta 2018

Monday mood















Karvatossut, palloleikit, samettia sametin päällä, aamukahvi puolenlitran tuopista, Hotelli Punkaharju ja sen ravintola erinäisissä lehti- ja kirjajutuissa. Nää kaikki on olleet nyt kovassa huudossa.

Tänään kävin monen viikon jälkeen työhuoneella, ja tuli heti sellanen tunne, että työasiat on selkeämmässä hoidossa. Hassua, miten paljon joku pieni työhuone ja siellä vietetyt pari tuntia voi vaikuttaa.

Vähän enemmän aikuiselta ihmiseltä ja vakavasti otettavalta yrittäjältä musta tuntuisi, jos pääsisin sinne työhuoneelle ilman aviomieheltä saatua autokyytiä. Ihan joka päivä toi yhteensä 13 km lenkkeily ei nappaa, joten pitää nyt vihdoinkin saattaa loppuun se kesällä aloitettu autokoulu... plääh.

Nyt maanantaisauna! Aiotaan jatkossa petrata saunomisen kanssa, sillä tänne muuton jälkeen se on jäänyt ihan tosi huolestuttavan vähiin - Helsingissä kun meillä oli oma sauna, ja täällä se on taloyhtiön, ja näin ollen eri tilassa meidän asunnon kanssa. Jotain saunomisen vähäisestä määrästä kertoo se, että kun Elma kuuli tämän illan saunasuunnitelmista, hihkui hän innoissaan, kuinka pääsee mummin ja papan luokse... Täytyy siis tänään avarataa hänen maailmaansa esittelemällä hänelle uudestaan Putikon Suojan sauna.


lauantai 20. lokakuuta 2018

Lihaton lauantailounas



Kuten ig-stoorissani uhosinkin, olemme Mikon kanssa päättäneet, että meidän perhe vähentää lihan syömistä seitsemästä päivästä viikossa pariin kertaan viikossa.

Syy tähän on varmasti hyvin selkeä, ajankohtaisiin uutisotsikoihin viitaten, mutta ihan myös mielenkiinnosta haluan nähdä, että tuntuuko tämä muutos missään. Voinnissa, vartalossa tai omassatunnossa. Saa nähdä!

Muutosta on takana nyt n. viikko ja ainakin tähän asti on ollut tosi helppoa. Elma tosin syö päiväkodissa mitä muutkin syö, mutta minä ja Mikko pyritään myös arkisissa ulkona syömisissä valitsemaan lihaton versio. Sitten niinä päivinä kun lihaa syödään, syödään kunnon lihaa, lähituottajien lihaa ja riistaa hyödyntäen.

Tänään lauantailounaasta vastasin minä. Mikolle lauantai on työpäivä, joten me harvemmin ehditään nautiskelemaan lauantaisin mitenkään kovin hitaasta tai hienosta lounaasta. Tämäkään ruoka ei ollut poikkeus, sillä se taisi valmistua puolessa tunnissa, ja oli helppoakin helpompi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan aikaa olisi mennyt hieman pidempään, sillä ajatuksena oli käyttää spelttiä. Lukaisin keitto-ohjeen uusiksi ja huomasin, että jyviä pitää liottaa yön yli ja sitten keittää ja hauduttaa yhteensä yli tunnin. Jyvät jäivät siis likoomaan huomista ruokaa varten, ja kaivoin hätävaraksi riisiä.

Tässä siis savojinkaali-kupit riisi-avokado--mustatorvisieni-feta-salaattitäytteellä:







Kiehautin riisin ja kuivatut mustatorvisienet basilika-tomaatti-luomuliemikuutiolla maustetussa vedessä (jos olisin käyttänet tuoreita sieniä, olisin vain nopeasti paistanut ne pannulla). Leikkasin savoijinkaalin lehtiruotia ohuemmaksi sen kääntöpuolelta, ja ryöpäytin lehdet nopeasti samassa vedessä, jossa riisit ja sienet kiehuivat. Kätevä emäntä vältti lisätyövaiheita, sekä toisen keitinveden maustamisen.

Pilkoin salaattiainekset kippoon, tällä kertaa käytin lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia, kevätsipulia, persiljaa ja avokadoa. Puristin sekaan reippaasti sitruunamehua, lisäsin riisi-sienisekoituksen ja maustoin vielä mustapippurilla. Reilu loraus oliiviöljyä, ja kaikki sekaisin.

Savoijinkaalikupit lautaselle, täytettä päälle, luomu-fetajuustoa kruunuksi ja tiraus sitruunamehua ja aikuisten annoksiin myös sormisuolaa.

Hyvin maistui, vaikkakin ensi kerralla kyllä lisään annokseen myös reilun kukkurallisen creme fraichea tai muuta hapankermaista. Mikko myös tuumasi, että jos avokadon olisi muussannut kunnolla ja sitten sekoittanut täytteeseen, olisi täyte ollut koostumukseltaan helpompaa kuppisyötävää. Laitan vinkin korvan taakse, ja testaan ensi kerralla näillä ahaa-elämyksillä!






Huomista odottelemaan jäävät speltit, jotka sai vahingossa yrttikylvyn, kun laitoin ne likoamaan kulhoon, jonka pohjalla oli kuivayrttipölyä: