maanantai 19. helmikuuta 2018

Ihana valo ja ihana fotosynteesi




Mun IG-storyissä mukana elävät tietävätkin kuinka olen harmitellut vihreiden rakkaideni hiljaista kuolemaa. Musta on vuosien saatossa kehittynyt aikamoinen viherpeukalo, mikä on iso tasonnosto verrattuna siihen aiemmin harjoittamaani viherkasvien saattohoitotoimintaan. Edellisessä, hyvin valoisassa, kodissa mä sain melko heikossa hapessa itselleni huostaanotetut peikonlehden, nukkumatin ja kumppanit voimaan erittäin vehreästi ja isosti, joten voin kertoa, että meinasi sydän särkyä, kun näin muuton ja remontin timmellyksessä vanhan herra peikonlehden ruskistuvan ja rapistuvan silmissä. Nukkumatti nukkui pois jo ihan alkumetreillä.

Masistelin tilannetta tammikuun, jonka jälkeen ihanan kevätauringon saattelemana sisuunnuin ja lähdin olemassaolevien henkiin herättelyyn sekä uusien asukkaiden metsästykseen.





Nyt meillä asuu 6 uutta tulokasta, suurinosa melko pieniä sellaisia, sekä useampi vanha, pikkuhiljaa reipastuva yksilö. Sumutan, sumutan ja sumutan. Laitoin patterin pois päältä ja kiikutin lähes kaikki kasvit yhden ikkunan eteen. Mitä väliä, jos pari neliötä lattiasta jäätyy, kunhan vihreät pysyy vihreänä!

He nauttivat jatkuvasti lisääntyvästä valosta ja kosteudesta lehdillään. Kesän saavat nyt elää kuin pellossa ikkunan edustalla, ja ensi talveksi alan sitten miettimään varsinaista kasvivaloarsenaalia.

Lisäksi meinaan löytää vielä muutaman TODELLA ison kasvin keskelle salia. Täällä on vaan melko huonosti isojen viherkasvien kauppoja, joten täytyy toivoa, että sopivat yksilöt löytyy joko kierrätettynä tai sitten isojen kaupunkien reissuilla.










torstai 15. helmikuuta 2018

Putikon paiste








Pitäkää hatuistanne kiinni, sillä nyt se taitaa olla menoa - mitä nopeammin kevät ja kesä lähestyy, sitä enemmän mä huokailen ihastuksesta ulkona, vaellan aurinkoisella järven jäällä, siirtelen tyynyjä ja viherkasveja kotona, haaveilen uusista sisustusjutuista ja suunnittelen tulevaa Putikon kansalaisena.

Miten täältä mukaan mihinkään voisi lähteä? Nyt, kun aurinko vihdoinkin löytää tän luolan ikkunoihin, kun voi kävellä lähimpiin saariin tarkistamaan ensi kesän auringontto- ja grillauspaikkoja, kun meidän osa-helsinkiläiset naapurit ovat taas enemmän Putikossa, kun oma elämä alkaa väkisinkin löytämään omaa uomaansa punkaharjulaisena tai kun nuo pari muutosta ja rempasta henkiin jäänyttä viherkasvia alkaa taas näyttämään elonmerkkejä?

Mun jo jonkun aikaa hiljaiseloa viettänyt sisustussieluni on taas herännyt henkiin, ja oon pari päivää pyyheltänyt pitkin Putikon Suojaa milloin mikäkin kasvi, tekstiili tai taulu käsissäni ja osoitellut Mikolle porattavia paikkoja. Oonpa luomisen tuskissani itsekin porannut, vauva toisessa kädessä, kun  mies ei ollut käskytettävissä. Syy on varmasti lisääntyneen valon, sekä flunssan, joka on tainnuttanut mut muutamaksi päiväksi sohvalle, josta on tosi hyvä näkymä tarkastelemaan huonekalujen asentoja.

Tänään en ehtinyt edes kaivaa kameraa esille, vaan räpsin tohistessani kännykällä, kun auringonsäteet pysäyttivät ihastelemaan niin ulkona kuin sisälläkin. Ja kuten vikasta kuvasta huomaa, ei tuo auringon määrä täällä salissa ole mitenkään äärettömän huikea, ja jos tällaisesta määrästä hihkun ilosta, voitte kuvitella kuinka pimeetä täällä oli nuo keskitalven kuukaudet...