sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Luonnonmateriaalit vaatekaapissani

Pahaa aavistamaton lukija kysyi, ja minähän vastaan! Ihan kuulkaa postauksellisen verran. Kyseessä on meinaan yksi mun lempiaiheistani, ja mielelläni jaan kokemuksiani siitä, josko sillä saisin edes hyppysellisen ihmisiä innostumaan laadukkaammista vaatteista kertakäyttökrääsän sijaan.

Mun kultaisina teiniaikoinani, kun kirjoitin blogia hurjalle määrälle nuoria likkoja, taisin hullaantua muotibloggaaja-nimityksestä, joka oli siihen aikaan ihan uus juttu. Voicen Heräämö-ohjelman vakiovierassopparissa ja siihen liittyneissä puffeissa käytettiin vastaväitteistäni huolimatta tota titteliä, samoin ylen kympin uutisten jutussa (jossa muuten esiinnyin niin hirveässä krapulassa, että kävin kesken kuvausten oksentelemassa ja olin edellisen päivän meikit naamassa.... hienoja muistoja) ja mä siitä silloin hieman kiukuttelin, vaikka sitten kuitenkin siihen muottiin solahdin loppujen lopuksi melko tyytyväisenä. Sain ja myös ostelin hurjasti kaikennäköisiä vaatteita, joita kerääntyi kaappeihin hintalappujen kanssa roikkumaan - ja unohtumaan. Vaatteen pelkkä ulkonäkö hurmasi, ja vaikka sillonkin, tai varsinkin silloin, kiersin ahkerasti kirppareita, en tajunnu materiaaleista yhtään mitään.

Sitten tuli ikää ja blogiahdistuksen myötä myös kaikkeen krääsään ja vaatteisiin liittyvä yltäkylläisyys. Kirppareilla kiertelytkin jäi ajoittain kokonaan pois, ja pyrin vaan kovasti tyhjentämään vaatevarastoja. Useampi vuosi meni siten, että itse lähinnä myin vaatteitani. En osannut ostaa mitään, ku tuntui että kaikkea oli tai sitten en vaan enää muistanut miksi sittenkään olisin tarvinnut mitään.

Nykyään olen kohtuukäyttäjä, tai siis ahkera käyttäjä mutta kohtuuostelija. Mulla on edelleen paljon vaatteita ja asusteita, mutta nyt osaan kyllä melko tarkasti sanoa mistä mun vaatekaapit koostuu. Mikko oli yksi iso vaikuttaja siihen, että avasin silmiäni halpojen keinokuitujen suhteen. Uskaltaisin väittää, että n. 80% mun vaatteistani on luonnonmateriaaleja, asusteista huomattavasti isompi määrä. Vältän polyesteriä ja akryyliä kuin ruttoa, enkä enää osta mitään, mikä koostuu (ainakaan pääosin) niistä. Urheiluvaatteiden kanssa toi tuottaa vähän haasteita polyesterin osalta, mutta ei ole ihan mahdotonta. Suosin silkkiä ja villaa eri muodoissaan.

Suosikkini silkki. Kuvassa Triumphin yökkäri ja Lindexin shortsit, kummatkin 100% silkkiä.

Tässä listaus mun lempparimatskuista perusteluineen:

 - silkki. Toimii talvella lämpimänä kerrastona villavaatteiden kanssa, kesällä vilpoisena huitulana helteillä ja kotona hengettömänä oloasuna. Haasteita tuottaa materiaalin arkuus ja laadun löytäminen. Pienetkin roiskeet näkyvät silkkivaatteen pinnassa heti, ja vaikka koenkin silkkivaatteiden pesemisen melko helpoksi (pesen lähes kaikki omistamani silkit käsipesuohjelmalla ja villalle ja silkille tarkoitetulla pesuaineella), niin vaatteen kanssa saa olla melko varovainen, että säilyy ilman pesua seuraavaan käyttökertaan. Isoimman riskin tähän tuo toi yksivuotias jälkeläiseni. Talviakaan välillä ärsyttää myös silkin sähköistyminen. Lisäksi laatua voi olla vaikea löytää, sillä oon tehnyt huonoimmat silkkilöytöni juurikin kalliilta merkiltä. Parhaimmat taas kotimaiselta R-Collectionilta, jonka silkki tuntuu vaan kestävän ja kestävän. Metsästän aina myös kirppareilta vanhoja laadukkaita silkkivaatteita, mm. Stockmann Silkin t-paidat houkuttelee, samoin vanhat silkkitopit, -hameet ja -housut. Silkissä parasta on tietysti sen äärettömän kaunis ulkonäkö, mutta myös se miltä hyvinistuva ja hyvintehty silkkivaate tuntuu päällä - sitä ei voita muut matskut!

Silkkialuspaita, jonka ostin Portugalista alkuraskauden aikoihin, tarkoituksena mahtua siihen heti raskauden jälkeen. No, en ole uskaltanut sovittaa. Jos vielä parin kilon verran palautuisi, niin sitten.

H&M silkki-viskoosiaamutakki. Niiiiiin ihana. Hinta taisi olla 100-150 euron välillä, ja tuntuu laadukkaalta, joten hyvin edukas löytö.

- paitsi ehkä cashmere. Tää se vasta arka materiaali onkin, mutta oikeisiin materiaaleihin sekoitettuna voi olla ihan kestävääkin. Hieman kuitenkin kaduttaa mun cashmere-villasukkien ja cashmere-neulehanskojeni ostaminen, sillä... no... niin. Niitä ei ole enää. Ehkä niitä ei tehty Putikko-elämää varten. Enkä edes aloita kertomaan miten kävi Elman cashmere-oloasulle. Parasta tässä materiaalissa on pehmeys - niin ulkonäössä kuin siinä, miltä se tuntuukin, eli on ihanan kevyt ja lämmin yllä. Hankalinta on sen kunnossa pitäminen, ja olenkin maailman huonoin huoltamaan mun cashmere-vaatteitani, joten oon vaan päättänyt että tykkään niistä vähän nyppyisinä.

Silkkipaitoja ja -mekkoja. Juhlamekoissa ei ole silkin voittanutta materiaalia!

- mohair. Oman kokemukseni mukaan hieman kestävämpi materiaali kuin cashmere, ja positiiviset puolet melko samoja, tosin mohair-vaatteet on ihanan muhkeita ja uhkeita.

- villa, niin esim lampaan- kuin merinovillakin. Kestävä, hyvin muotonsa pitävä, kivannäköinen ja lämmin. Miinuksia en oikein keksi. Kovin karheaa villaa en toki ihoani vasten laita, mutta päälikerrokseksi kyllä huolin vähän kovemmatkin laadut. Silkkipaita alle ja iso täysvillapaita päälle, niin ei tule talvella kylmä, voin kertoa. Tälläkin hetkellä mun lempivaatteeni pihahommissa on todella over size vanha vaalea "kalastajaneule", joka on 100% villaa ja 100% juuri oikea varustus touhuta pihalla - se hengittää, mutta pitää lämpimänä.

Yksi parhaimmista kirppislöydöistäni - kotimainen villa-angoraneulesetti, jossa hame ja over size pooloneule. Ihan mieletön päällä, todella hyvää laatua, ja maksoi muutaman euron. Vältän angoran ostamista uutena, ellen tiedä alkuperästä tarkemmin, mutta kirpparilta voin pelastaa vanhoja angora-aarteita.


Löytö lähes 10 vuoden takaa. Täysvillainen maximekko poolokauluksella. En oo hetkeen uskaltanut kokeilla mahdunko tähän enää...


Roskalavalta lähes 10 vuotta sitten löydetty nahkalaukku, Stella McCartneyn villahuopalippis 100% villaa, villabaskeri ja silkkihame. Alareunassa vanha Indiskan nahkalaukku ja lippiksen alla Marimekon nahkainen laukku.

Erilaisia villa- ja mohairsekoituksia. Yhtäkään näistä en ole koskaan pessyt, vaikka on käytössä ollut. Pakastan aina välillä ja huolehdin, että riippuvat nätisti ja ilmavasti.

- puuvilla. Ei se pelkästä katseestakin muodottomaksi lötkähtävä löröteepaita, vaan pitkästä puuvillakuidusta tehty laadukas ja kestävä puuvilla. Vilpoinen päällä ja näyttää kivalta. Näitä laadukkaita vaan on vähän hankalampi löytää, joten eniten suosinkin kirpparilta löydettyjä vanhempia puuvillavaatteita, joista sen kestävyyden ja laadun näkee helposti.

- nahka. Tää toki herättää ristiriitaisia ajatuksia itsellänikin, mutta suosin varsinkin kierrätettyä nahkaa, jolloin nahkatuote saa pitkän elämän. Laukut ja kengät mulla on pääosin nahkaa, koska se kestää, ja koska se näyttää hyvältä. Koska en halua muovisia laukkuja, jotka halkeilee pakkasella, kuluu rumasti saumoista sekä tuntuu ja näyttää halvalta.


Ehkä yhdet lemppareistani, Moimoin nahkalaukku ja Pertti Palmroothin mokkanahkainen vanha pikkulaukku.


Halpoja muovikenkiä ei enää meidän talouteen tule, ei Elmalle, eikä meille aikuisille. Mikolla sellaisia ei ole tainnut koskaan ollakaan, itse olen vielä pari vuotta sitten sortunut.

En pese mitään näistä materiaaleista kovin usein (paitsi toki puuvillaa), vaan pakastan ja tuuletan. Villalaadut osaa puhdistaa itse itseään, joten antamalla niiden lepää hetken pakkasessa tai ulkona tuulettumassa saa ne freesattua.

Jos haluat aloittaa kevyemmällä kukkarolla, etsin vaikka H&M:n ja Lindexin mallistoista täyssilkkisiä vaatteita ja aloita niillä. Tai selaile valitsemasi materiaalin nimellä esim. Zalandon sivuilta valikoimaa. Aika nopeasti osaa ihan tunnustelemalla tai tarkastelemalla löytää laadukkamapia, ja näin vältellä liian halvalla tuotettuja hauraita silkkivaatteita. Itse suosin kotimaista, eli multa löytyy paljon mm. Samujin villaneuleita, R-Collectionin silkkivaatteita, ja vanhoja kotimaisia silkki- tai villalöytöjä. Vuokko ja vanha Marimekko ovat mun ihan ykkössuosikkejani villaisissa ja puuvillaisissa vanhoissa vaatteissa - niin hyvä laatu, mulle sopivat leikkaukset ja minimalistinen meininki. Lisäksi mulla on myös useampi Lindexin ja H&M:n silkkitoppi tai -paita, sekä ihan ehdoton lemppari, Henkkamaukan silkki-viskoosiaamutakki. Mä olen vielä melko noviisi tässä aiheessa, eli teen ajoittain huonoja löytöjä, enkä tiedä parhaimpia materiaalisekoituksia, mutta googlettamalla löytää paljon tietoa, jos haluaa hieman opastuksia siihen, että mitä materiaalia kannattaa suosia missäkin vaatekappaleessa!

Sitten vielä pieni varoituksen sana. Pienet ja nykyään niin kovin yleiset kodintuholaisötökät rakastaa luonnonmateriaaleja, eli jos vaatekaappiisi eksyy vaatetuholainen, niin se rei'ittää todennäköisesti juuri sen kalleimman ja ihanimman vaatekappaleen. Kirpparilta löydetyissä vaatteissa saattaa olla salamatkustajia (mutta sen lisäksi näitä tuholaisia tulee myös ihan ulkoa luonnosta sekä, uskokaa tai älkää, myös vaateketjujen varastoista, eli uusien vaatteiden myymälöistä), joten tärkeätä on pysäyttää niiden kierto, ja pakastaa tai saunottaa kaikki vaatteet. 40 asteen pesu ei välttämättä tapa kaikkia ötökän elinmuotoja, joten laita kirppisvaatteet, oli sitten luonnon- tai keinokuitua, pakkaseen vähintään viikoksi tai min. 70 asteiseen saunaan pariksi tunniksi. Meidän pakkanen muistuttaa vaatekaappia, kun marjapakasteiden seassa nököttää Elmalle ostamiani käytettyjä vaatteita, omia kirppislöytöjä ja puhdistumassa olevia villapaitoja. Jos vaatekaapistasi löytyy paljon luonnonmateriaaleja, muista imuroida vaatekaappi ajoittain, ja samalla tuulettaa ja puistella vaatteesi läpi.

Samujin pörröinen Angora-villaneuletakki on lahja Mikolta, ja on aivan ihana. Väljä, lämmin ja ihanan tuntuinen päällä. Yllä on Reilsin villa-cashmereneule, joka on mielettömän pehmeä ja hyväntuntuinen, mutta todella suolaisen hintansa takia jättäisin tulevaisuudessa kauppaan. Yhtä hyvää laatua saa halvemmallakin.

Mun kaikki huivini ovat joko silkkiä tai villaa. Myös Elmalla on kolme silkkihuivia, ne kun pitävät hyvin lämpöä, mutta ovat sileitä ja kevyitä ihoa vasten.






tiistai 17. huhtikuuta 2018

Savonlinnan alueen kesätärpit

Kovalla yhden vajaan kesäkuukauden kokemuksella kerron teille mitä teidän on ehdottomasti tehtävä, KUN ensi kesänä tulette Savonlinnan alueelle. Tää sama tärppipostaus on tehtävä myös talviajasta, koska voi pojat mikä talvi täällä on - ja mitä kaikkea täällä voi sillon kokeakaan. Mutta siitä lisää sitten kesän jälkeen.

Perusteluita mun hehkutuksille tuskin tarvii, sillä uskon, että vajaan kuukauden lomailun seurauksena hankittu asunto alueelta, jossa ei ole käyty aiemmin ja joka on n. 400 km päässä aiemmasta elämästä, kertoo kaiken siitä kuinka hurmaava paikka tämä on.

Teitä on siis varoitettu - alueelle astuminen omalla vastuulla. Saatatte vahingossa löytää unelmienne asunnon ja tuhat syytä elämäntapamuutokselle.

MAJOITUS:

Hotelli Punkaharju tietenkin. Jos lompakko - tai sen hetken fiilis - ei anna periksi hienolle hotellihuoneasumiselle, niin harkitse metsähuoneita. Metsähuoneet löytyvät söpöstä pikkumökeillä täytetystä niemestä, ja siellä voit yöpyä hotellilakanoissa, superhyvässä sängyssä, mutta aivan järven rannassa. Ikkunat auki kesäkuumalla kuunnella lintujen laulua ja laineiden lipatusta. Muutama askel omasta ulko-ovesta, ja voit pulahtaa vaikka aamu- tai iltauinnille. Parisataa metriä, ja pääset hotellin portaille, joiden yläpäässä odottelee aamupala, lounaat ja illallinen. Tai sienidrinksut. Vaikka mä asun alueella, niin aion silti ensi kesänä nukkua metsähuoneissa ainakin yhden yön.

Muuta en voi suositella, kun ei kokemusta ole. Enkä edes haluaisi, koska miksi mennä perushotelliin, jos mahdollisuus on yöpyä ja oleilla jossain ihan uniikissa. Sellaisessa paikassa, jota varten yksinään tulisin tänne lomalle.

Bonus: Käy kävelyllä mökkikylän vierestä lähtevällä rantareitillä. Mieletön.


Hotelli Punkaharju


Rantareitille

SYÖMINEN:

Nila. Huhupuheiden mukaan Suomen parhaimmat pizzat, jotka on tehty laadukkaista raaka-aineista ja tarkasti hiotusta pohjataikinasta. Lisäksi myös lounaat sekä bistro-annokset, kahvilaherkkuja unohtamatta. Nila on Hotelli Punkaharjun toinen ravintola. Pizzoja ja tunnelmia hetki ennen avajaisia näet täältä.

Hotelli Punkaharju, jälleen tietenkin. Tämä myös täysin pätevä syy matkustaa kauempaakin, ihan vain ravintolan takia. Raaka-aineet, joita Mikko pääsee käyttämään, sekä tietysti Mikon kokemus, näkemys ja ammattitaito on sellaiset syyt, että ylpeästi voin sanoa yhtään liioittelematta Hotelli Punkaharjun ravintolan vaikuttavan Suomen ravintoloiden kärkikastissa. Eikä tarvitse edes luottaa vain mun mielipiteeseen, vaan tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva asia. Mikon risotot hurmaa italiaiset foodiet, makuyhdistelmät kokeneet ruokatoimittajat ja menu hemmottelua hakevat illallistajat. Miljöö, näköala ja tunnelma omaa luokkaansa, ja kesällä voit oman fiiliksen mukaan illallistaa joko fiinimmin tai sitten rennommin, kun tarjolla on aamupalaa, lounasta, terassimenuta ja illallista.

Bonus: Extraa omaan illalliseen tuo Hotelli Punkaharjun torni, jonka saa varattua illalliselle. Siellä on vain yksi pöytä, joten voit nauttia ravintolan antimista aivan omassa rauhassa - ja aivan mielettömällä näköalalla. Kätevä myös esim vauvan kanssa, kun ei tarvi miettiä häiritseekö vielä ravintolatapoja opiskeleva ipana muita illallistajia. Lisää kuvia ja meidän illalliskokemus nähtävissä täällä.

Inkeritalo, Kruunupuisto. Niin söpö pikku kahvilaravintola, aivan mielettömällä paikalla järven rannassa. En tiedä heidän ensi kesän suunnitelmista tarkemmin, mutta viime kesänä oli kivoja grilli-iltoja, lounasta ja suolaisia sekä makeita vohveleita. Me käytiin useampaan otteeseen grilli-illoissa, sillä sen tarjoiltavat olivat hyviä, mutta lisäksi kahvilan ihanat huoneet antoivat mahdollisuuden syödä omassa rauhassa pienen vauvan kanssa. Ensi kesänä myös kahvilan rannasta on meille apua, kun voidaan dipata Elma sinne sillä aikaa kun itse nautiskellaan kahvista ja maisemista.

Bonus: Tarkista Inkerikahvilan edustalta lähtevä rantapolku (menee Urholan vierestä), joka johtaa ihan mahtavalle kallioiselle pikkurannalle. Siinä on jopa muutama pukukoppi, vaikka kyseessä on syrjäinen ja vähän salainen pieni rannanpoikanen. Kävin tässä viime kesänä monta kertaa, ihan vain maisemien ja samettisen rantahiekan takia.

Uskudar Kebab. Kyllä, kebabravintola. Kertoo jotain alueen tarjonnasta - tai siis sen puutteesta, mutta myös tämän paikan laadusta. Tekevät kebabit itse, ja voin rehellisesti sanoa että parasta kebabia mitä olen Suomessa syönyt. Myös buffetpöydän antimet ovat keskiverto-kebabpaikkaa laadukkaammat. Krapula-aikoihin kuulemma kovat jonot, mutta ainakin lounasaikaan on saatu pöytä ilman odottelua. Tämä sijaitsee ihan keskustassa, joten suosittelen testaamaan, kun sielläpäin pyörit!


Hotelli Punkaharjun ravintolan punajuuriannos*


Hotelli Punkaharjun ravintolan kateenkorvaa ja palsternakkaa*


Hotelli Punkaharjun ravintolan suklaajälkkäri*


Hotelli Punkaharjun illallistornissa


Inkeritalon portaikko


Inkeritalon terde ja keittolounas


Kruunupuiston rantapolun varrella sijaitseva rantapoukama

KIRPPUTORIT:

Pelastakaa lapset -kirpputori. Sijaitsee Savonlinnan keskustassa. Täyteen ahdattu ja sokkeloinen, mutta jos vaan malttaa ja ehtii kierrellä ja käydä kasoja läpi, niin voi tehdä tosi hyviä löytöjä tosi hyvään hintaan. Tuotot menee hyväntekeväisyyteen, ja se onkin syy, miksi ihmiset lahjoittaa tänne tavaraa jatkuvasti. Mua on jäänyt ikuisesti kaivelemaan, kun näin täällä viime kesänä pari aivan ihanaa lasipulloa, joita en ostanut kun en jaksanut raahata mukanani Helsinkiin, ja seuraavalla kerralla ne oli jo mennyt. Joka kerta kun astun heidän sisustustarvikehuoneeseensa tunnen kylkiluiden välissä pienen piston menetettyjen pullojen takia. Vaatteita, astioita, leluja, kodintekstiileitä ja sisustuskamaa, mutta ei huonekaluja.

A-kirppis. Tämä sijaitsee keskustan toisessa päässä, mutta koska kyseessä on Savonlinna, niin ei hätää - kävelet sinne ja takaisin ihan hetkessä. Täällä myös kaikkea muuta, paitsi huonekaluja. Astiahyllyt on sellaiset, että niiden tonkimiseen saisi kulumaan vaikka kolme päivää. Vaateosasto on vähän nuhjuinen, joten jos saisin päättää, niin freesaisin sitä vähän, koska sieltäkin voi tehdä ihan hyviä löytöjä - nyt sinne ei vaan tee mieli eksyä. A-kirppiksellä on myös huonekalukirppis Savonlinnantien varrella, matkalla Punkaharjulle päin. Meidän kullankeltainen sohvaryhmä on täältä.

Kierrätyskeskus. N. 2.5 km keskustasta, suht lähelle pääsee myös junalla kun jää Pääskylahden asemalla pois. Iso paikka ja laaja valikoima. Kaikkea vaatteista, kaakeleista ja lavuaareista huonekaluihin. Ostin mm. meidän keittiön kaakelitason laatat täältä. Pitävät usein astioiden -50% alennuspäiviä, jolloin voi tehdä tosi hyviä löytöjä.

Second hand, kierrätyskeskuksen lähellä, myös tänne pääset Pääskylahden junapysäkiltä. Pieni ja söpö, ihana kauppiasnainen ja sormia syyhyttävä sekalainen valikoima. Hän on selkeästi valikoinut tiettyä tyyliä myyntiin, joten jokainen esine on ihana.

Majatalo Wanhan koulun kirpputori, Punkaharjulla Luston aseman lähellä. Tänne lyhyt kävelymatka myös Hotelli Punkaharjusta ja Nilasta. Kaikkea astioista huonekaluihin, ja talon oman valikoiman lisäksi löytyy myös myyntipöytiä. Me ollaan löydetty täältä astioita, vanhoja pitsilakanoita ja liinoja sekä mm. ns. haitarinaulakko, joka löytyy keittiön eteisseinältä. Söpö miljöö, ja pihalta pääset päiväretkelle Puulajipuistoon.

Bonus: mene päiväretkelle Puulajipuistoon. Do it.

Riitmotti, Punkaharjun - eli Punkasalmen - keskusta. Perinneasumisen ja -rakentamisen unelmakauppa, jossa jokaisen vanhassa talossa asuvan on käytävä. Alakerrasta löytyy pieni kirpputori, josta olen löytänyt mm. My Little Poneja, Sorsakosken pikkulusikoita ja vanhoja upeita ruokaveitsiä. Tarkista myös verkkokauppa!

Harjun kirppis, Punsalmen keskusta. Löytyy Ruutitynnyrin monitoimitilasta, eli täällä kirpputorin lisäksi mm. kahvila ja käsityömyymälä. Itsepalvelukirppis, joten voit tehdä löytöjä, tai sitten et. Mä oon löytänyt mm. lähes tuliterän Alpha Industries -toppatakin, Elmalle kirjoja ja meidän kahvilaan astioita.


A-kirppiksen keramiikkaosastoa


Wanhan koulun kirppiksen astiahyllyjä


Wanhan koulun kirppiksen huonekaluhuone

KOE:

Puulajipuisto, Punkaharjulla. Junalla pääset Luston asemalle, josta kivenheiton päässä sijaitsee Puulajipuisto. Ehdottomasti koettava! Niin ihana. Mä tosin pääsin tutustumaan vasta syksyllä, mutta oli silloinkin niin vaikuttava, että en malta odottaa ensi kesää. Voit tehdä joko lyhyen puiden päällistelyn, tai sitten useamman kilometrin lenkin, jonka varrella voit nähdä niin mielettömiä puulajeja ja metsiköitä, että huh. Vanhimmat puuistutukset on toooooooosi vanhoja, niin vanhoja etten nyt edes uskalla yrittää muistella, mutta voin kertoa, että ne myös näyttävät tosi vanhoilta. Ja isoilta. Ja ne saniaiskuuset siellä aarniometsän laidalla. Me nimettiin ne äiskän ja siskon kanssa saniaiskuusiksi, koska ne näyttävät ihan sellaisilta, mutta ei mitään hajua oikeasta lajinimestä.

Metsämuseo Lusto, Punkaharjulla. Puulajipuiston vieressä, Nilan kanssa samassa rakennuksessa. Koko perheen kohde, jossa lapsille ihan huikeat puitteet ilakoida. On isoa puuhevosta, jonka selässä saa kiipeillä niin lapset kuin aikuisetkin, useamman kerroksen korkuinen kiipeilypuu, jossa kiipeily tapahtuu turvallisesti puunkuorien sisällä, ja iso kaivurisimulaattori, tai mikä ikinä onkaan, mutta sellainen, että oisin mennyt lapsena pähkinöiksi. Menin kyllä kolmekymppisenäkin. Lisäksi aivan mieletön piha-alue järven rannalla, jossa aion antaa Elman kirmata mielensä mukaan. Täältä löytyy myös laavuja, jotka ovat yleisön käytössä. Et tarvitse kuin omat grillieväät mukaan, sillä laavusta löytyy myös tarvittavat polttopuut.

Hepokatin kotieläintila, Vaahersalo Punkaharjulla. Heillä myös B&B -majoitusta ja kahvila, jonka antimia kävin maistelemassa pariin otteeseen. Ensi kesänä aion ehdottomasti käydä myös kotieläintilalla, koska Elman täytyy saada tavata kaikki ne eläimet, jotka hänen mielestään sanoo kukkokiekuu. Eli kaikki eläimet kanoista koiriin ja lampaisiin. Täällä järjestetään myös tapahtumia, mm. kirpputoreja, ja ainakin viime kesänä olin näkevinäni päivittäin myös mm. ongenteko-puuhapajoja. Sellainen ihan mieletön hyvän mielen ja maanläheisen tekemisen paikka, jossa voit viettää päivän tai parikin, ja se me aiotaan kyllä Elman kanssa tehdä.

Harjutie, Punkaharjun harjualue. Vuosisadan tieksi valittu järviä halkova ja mäntyjen ympäröimä mutkainen tie, joka on m i e l e t ö n. Mä aluksi tirskuin tolle mahtipontiselle nimitykselle, mutta nyt vain nyökyttelen aina kyltit nähdessäni - tää todella on vuosisadan tie. Tää menee junaradan ja Savonlinnantien myötäisesti, alkaa Punkasalmen keskustan kupeesta ja päättyy Hotelli Punkaharjun nurkille. On about 6 km pitkä, ja sen varrella voit pysähdellä pienille taukopaikoille, joista pääsee ihailemaan ja kuvailemaan maisemia. Kesällä nää pysähdyspaikat onkin lähes koko ajan kansoitettuna.

Maisemaristeily Punkaharjulla. Tämä meidän viime kesän kokemuksemme oli Punkaharjun maisemaristeily, mutta ensi vuonna aiotaan kokeilla myös se Punkaharjulta Savonlinnaan matkustava risteily. Uskallan kokeilematta suositella myös Savonlinnan maisemaristeilyjä, vaikka vedänkin kotiinpäin tällä Punkaharjun omalla versiolla. Mä oon tällaisten reittiristeilyjen ystävä, kuten kaikki muutkin mummelit, mutta mun mielestä nää on oikeasti aliarvostettuja. Aurinkoinen päivä höyrylaivan kannella, olutta tuopissa ja vieno kesätuuli nenässä. Oikeesti, voiko olla siistimpää? Maisemana vielä Punkaharjun vesistöt, ni voi juku.

Putikon Suojan kesäkahvila, Punkaharjun Putikko. Ei pysähdy juna ei, vaikka ois vanha seisakkipaikka valmiina. Se ei haittaa (paitsi että haittaa aika hitosti), voit joko reippailla kuten minä, vain (...) 6,3 km Punkasalmen keskustasta, tai sitten tulla vaikka autolla. Avataan juhannusviikolla ja lopetetaan sit kun siltä tuntuu. Koska kahvila on mun ja Elman vastuulla, niin katselen ekan viikon kuinka se kahviloitseminen onnistuu tollaisen tättähäärän kanssa, ja jos onnistuu hyvin, niin taidetaan olla auki koko heinäkuu. Jos ei, niin sitten jää vain parin viikon kokeiluksi. Todnäk aukioloajat on to-su about 11-17, ja tarjolla on kahvia, mehkaa, jätskiä sekä suolaista ja makeaa herkkua - kaikki täällä kotona tehty, herra keittiömestarin toimesta. Seurana Elma ja minä, paikkana meidän upea kuisti. Aion tehdä myös retkikartan Putikon lenkille, joka kiertelee vanhojen upeiden puutalojen ja rannan ympärillä. Kesäkahvilasta luvassa tarkempaa tietoa pian!


Puulajipuiston sisäänkäynti Wanhan koulun pihalta


Puulajipuistossa viime syksynä


Herra keittiömestari rentoutuu höyrylaivaristeilyllä


Rouva Sassi odotteloi höyrylaivaa

LAITA KALENTERIIN:

Lauantaina 16.6.
Harjun Portin Käkipäivät-kesänavaustapahtuma, Punkaharju. I have no idea what I'm doing, mutta ystäväni Mari sanoi, että laita kalenteriin. Silloin kuulemma nämä mammat rimpsuttelee koko päivän, ja ymmärtääkseni niin tekee moni muukin. Päivä täynnä äksöniä, viime vuonna ohjelmassa oli mm. retkisoutua, paintball-tarkkuusammuntaa ja sit tietysti livebändi-reivausta.

Lauantai 21.7.
Hotelli Rantakatti yhdessä Luonnonsuojeluliiton kanssa järjestetää hyväntekeväisyysjuhlan, jossa tehdään yhdessä norppaystävällisiä katiskoja. Juhlissa mukana myös Hissu Hietalahti ja Juha Taskinen. Päivällä lapsille ohjelmaa, illalla aikuisille. Meidän perhe todellakin menee! (Pst. Rantakatilla on myös juhannusohjelmaa; bilebändi Velmu aloittaa soittamaan klo 22. Mulla hankala päätös edessä, että ollaanko Elman kanssa omassa kahvilassa, hotellilla vai Rantakatissa.)


EI VIELÄ KOKEMUSTA, MUTTA AION KOKEILLA:

Parikkalan Patsaspuisto. Niin paljon hehkutettu, että onhan se käytävä kokemassa, kun on tuossa parinkymmenen kilometrin päässä!

Konnun navettakirppis, Kirjavala. Mulla ei ole siis hajuakaan missä tämä sijaitsee, mutta mun reittiopas sanoo että autolla 23 minuuttia, ja siksi olen päättänyt, että täällä käydään ensi kesänä. Eli parasta olis löytyä sitten hiton hyviä löytöjä!


Siinäpä ne! Toivottavasti en unohtanut mitään tosi tärkeää. Saa kysyä, ja saa myös ehdotella mulle ja muille uusia kohteita!


*Hotelli Punkaharjun menun sisältö vaihtelee, joten nämä annokset eivät välttämättä ole saatavilla.