perjantai 18. elokuuta 2017

Ravintola Grön

Yksi asia, jota varmasti tulemme mahdollisen muuton jälkeen ikävöimään, on Helsingin ravintolat. Valitettavasti kun sitä valinnanvaraa ja tasoa ei löydy vielä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta niin, että joka dinnerille löytyisi joku virkistävä vaihtoehto.

Ennen Elmaa käytiin vähintään kerran kuussa jossain ns. käsityövetoisessa paikassa syömässä, välillä viikoittain. Nyt tietysti Elman myötä on tahti vähän hiipunut, mutta ei suostuta siitä täysin luopumaan. Elmaa ei viedä ilta-aikaan mihinkään tasokkaampaan paikkaan, ihan vain siksi, että useamman sadan illallista nauttiessa ei ole kiva viihdyttää ja kuunnella vielä eri asioita arvostavaa puolivuotiasta - ei meidän, eikä muiden asiakkaiden.

Meillä on muutaman lemppariravintolan listaus, jossa pyritään käymään suhteellisen säännöllisesti. Yksi näistä on meidän ehdoton lemppari, mieletön ravintola Lyon. Toinen, hieman matalamman kynnyksen mesta on Soil Wine Room, ja myös tässä nyt esiteltävä Grön. Tämä oli vasta meidän toinen kerta Grönissä, mutta jatkoa tulee takuuvarmasti.




Grön on viimeiseen asti mietittyä kasvispainoitteista, erittäin hyvällä hinta-laatusuhteella tarjoiltavaa kausiruokaa. Myös täällä, kuten tällä hetkellä monessa muussakin ajankohtaisessa paikassa, villiyrtit säilöttynä ja tuoreena näyttelevät suhteellisen isoa osaa. Kuten arvata saattaa, on Mikko melko kranttu ja tarkka ravintolaruoan suhteen, ja opettanut (tahtomattaan, koska kärsii itsekin tästä arvosteluherkkyydestäni) myös mut samaan - ellei jopa tarkemmaksi. Kun on tottunut tosi hyvään, on vaikea enää tyytyä ihan ookooseen, vaikka keittiön yritys ois kuinka kova. Grönissä ilahduttavaa on se, että lähes joka annoksessa on jotain innostavaa, inspiroivaa ja mieleenjäävää, eikä tämä pieni ruokakriitikonpoikanen keksi kauheasti moitittavaa. Annokset näyttää siltä miltä maistuu, tai siis maistuu siltä miltä näyttää, ja se on mahtavaa.

Paikka on pieni ja lämminhenkinen, tosin pienen seinänkaato-operaation jälkeen tila avartui yllättävänkin paljon. Pöydät on tiiviisti kylki kyljessä, mutta koska meno on muutenkin tosi rento ja naapurustoravintolamainen, niin se ei haittaa. Näin sen kuuluu ollakin.

Grönissä annokset on tarjolla ala cartena tai menutyylillä. Neljän ruokalajin menu on isoin paketti, mutta sitä voi täydentää yhdellä lisäannoksella sekä juustoannoksella. Itsehän kaipaan silti lisää, ja mun mielestä neved ending -menut on parasta maailmassa, vaikka siinä aina käykin köpelösti. Ja Mikon mielestä mä olen niin kamalan rahvas tämän takia - hänen mielestä neljästä viiteen on juuri passeli.

Ehdottomasti maininnan arvoinen on myös sommelier Toni Feri. Hän työskenteli Mikon kanssa Mikon luotsaamassa Bistro Helsinki 15:ssa jo vuosia sitten, ja aina välillä sen jälkeen ollaan piipahdettu hänen edustamissaan paikoissa, milloin hän on ollut ravintolapäällikkönä ja milloin sommelierina. Olipa hän mukana myös Vuoden Tarjoilija 2017 -kisassa. En ole kovin moneen hänenlaiseen ammattilaiseen törmännyt - mielettömän hyvä ja luonteva ihmisten kanssa, ja sen lisäksi myös ihan se virallisempi työnkuva hoituu tiptop.

Jos et jo ole, niin käy tututumassa! Varaa pöytä, tuppaa meinaan olemaan täyttä liian pienellä varoitusajalla.
















Pahoittelut kännykkäkameralaadusta, silmiin sattuu saamari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti