keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Vanhan blogin uusi ilme

Viimiset päivät Helsingissä ovat näyttäneet tältä:
(no olipas dramaattista - onhan tässä nyt vielä pari viikkoa varsinaiseen muuttoon..)



Ja seuraavat päivät Helsingissä tulevat näyttämään tältä:



Eli laatikkorumbaa sekä lattialaattojen ja muiden materiaalien valintaa. Kylppärin lattian värimaailma, ja itseasiassa vähän laatatkin, näkyvät tuossa, mutta muuten vielä vaikeillaan esim. puulattian maalisävyn kanssa.

Tarkoituksena olisi päästä ensi viikolla piipahtamaan Putikon suojassa, niin saan kuvattua lähtötilanteen remontin osalta - nyt, kun asunto on tyhjänä, mutta vielä ehjänä.

Jatkossa ollaan siis Putikon suojalaisia, niin asukkaina, kuin bloginkin osalta. Vanhat jutut, ja myös tunnisteet, jäävät elämään tänne, ja jatkossa sitten käytetään Putikon suojassa ja et-merkkiä tunnisteissa. 

Blogin uudesta ilmeestä, eli bannerista ja kuvasta, vastasi muuten Kimi Issakainen, eli mun vanhoille lukijoille tuttu mies. Kyllä on kuulkaa ihmisellä hyvä olla ex-kumppaneita!



Follow my blog with Bloglovin

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Uusi koti // Putikon suojassa




Ostettiin tänään uusi koti. Se samainen, josta oon vauhkonnut viime ajat, mutta jonka suhteen ei meinannut tapahtua mitään edistystä. Mutta nyt jos mietin, niin kyllähän tää meni taas melko Sassi-Lahtinen -aikataulutuksella, kun vajaassa parissa kuukaudessa homma on taputeltu tähän pisteeseen. Liiempia miettimättä, kuten aina. Nähtäväksi jää, käykö tälläkin kertaa yhtä hyvin kuin aiemmin.

Seuraavien viikkojen aikana tapahtuu seuraavaa: remontti alkaa ensi viikolla ja se kestää kolmesta neljään viikkoon. Tai kauemmin, kuka tietää. Me lähdetään keittiöstä ja kolmesta kerroksesta kolmen viikon kuluttua, vietetään viikko lomaillen vielä määrittelemättömässä paikassa, ja sitten liitymme huonekalujemme seuraan uuteen kotiin.

Blogin nimi ja osoite vaihtuu lähiaikoina, mutta en oo vielä ehtinyt tutustua tekniseen puoleen. Toivottavasti saadaan kuitenkin teidät kaikki mukaamme myös uuteen kotiin! Sisältö pysyy samana, mutta koska Mikko on saman katon alla viikon jokaisena päivänä, on hänen ruokajuttujaan luvassa taas enemmän, pienen hiljaiselon jälkeen. Sanomattakin selvää, että mun postaustahti tulee olemaan melko aktiivinen, ja sisältö hyvin sisustus- ja elämäpainoitteinen.

Kaikesta tästä lisää myöhemmin, mutta nyt - saanko esitellä, uusi kotimme, Putikon suoja:


Tällä kertaa vielä edellisen omistajan huonekaluilla ja tavaroilla, mutta onnekseni sain asunnon mukana kaksi vanhaa puista elokuvateatterin penkkiä, VR:n vanhan puisen lipukelokeron, kaksi isoa jukkapalmua, kaksi isoa peiliä, kaksi valko-punaista villaryijyä ja korkeat puutikkaat. Oon niin innoissani, että kiljuisin, ellei Elma nukkuisi tossa mun vieressä.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Uuden kodin uudet vanhat esineet

Käy kuulkaa ihan työstä tämä huonekalujen (ja tosi tärkeiden sisustusesineiden...) haaliminen uuteen kotiin. Tilaa on tosiaan parikyt neliötä vajaa 200 m2, eikä siellä ole yhen yhtä kaappia tai komeroa säilytystä varten. Vaikka Ikealla onkin muutamat meitä miellyttävät kaappijärjestelmät, ja tullaan ne varmasti sinne hankkimaan, niin pääsääntöisesti meinataan kyllä sisustaa täyspuulla ja talon arvoon sopivalla vanhalla laadulla.





Tätä aietta olen kovin uskollisesti koittanut toteuttaa, mutta autottomana, ajokortittomana ja melko nirsona se ei kuitenkaan ole ihan helpoin nakki.

(Muutama sana tuosta ajokortittomana keskelle metsää muuttamisesta? Oltiin varmasti ainoat autottomat jo täällä Länsi-Pakilassakin, mutta mites toi Punkaharju?)

Uskoisin kuitenkin nyt löytäneeni keittiöön astiakaapin tästä kuvissa näkyvästä liinavaatekaapista, ja asunnossa odottelevaan monen metrin mittaiseen lokerikkoon täytteeksi söpöt pikkunorsut. Heikki Orvolan lasilyhty pysäytti mut myyntikuvassaan, ja se oli hankittava. Näen sen saliin tulevan astiavitriinin päällä, vaikka se itse vitriini viellä puuttuukin.

Kerään pellavaisia keittiöliinoja ja haalin muutamia valikoituja pitsilakanoita pöytäliinoiksi. Mä en ole koskaan ollut pöytäliinaihminen, mutta mun sisäinen hirsitaloemäntä on nostanut päätään, ja oon ihan varma, että ensi jouluna meillä on punaviini- ja kinkkukastiketahrainen valkoinen pitsilakana pöydän päällä!

Ja se pöytä. Mistä mä löytäisin 12 hengen täyspuisen, tyylikkään mutta minimalistisen ruokapöydän. Puuh.






sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pannupuuro baby style

Me vietetään Elman kanssa vähintään puolet viikosta kaksin. Sanomattakin selvää, että isoa taloa, pihaa, koiria ja vauvaa hoitava nainen on suhteellisen loppu siinä vaiheessa, kun mies saapuu kotiin. Aika hyvin se jaksaminen kyllä ajoittuu, kun viimeisiä voimavaroja viedään yleensä juurikin samana aamuna, kun Mikko on matkalla meidän luokse.

Tänä aamuna oli jälleen tällainen aamu. Katkonainen yö takana ei paljoa hymyilyttänyt, kun Elma aloitti puol kuuden aikaan ujon seurustelun, ja tajusin, että yöunet jäi siihen. Masensi pelkkä ajatuskin puuron keittämisestä, kun eroahdistusta läpikäyvä ipana huutaa heti irti päästäessä, sillä äiti aikoo tehdä jotain muuta ja jättää hänet yksin lelujen kanssa - siihen mun jalkoihini.

Hanna Sumarin instassa on välillä pyörinyt kuva pannupuurosta, joka on jäänyt kevyesti mieleeni, mutta tänä aamuna Hannan päivitys osui juuri oikeaan hetkeen ja sai mut innostumaan ajatuksesta, että aamupalaksi on jotain muuta kuin peruspuuroa. Se ei toki estänyt Elman kitinää, mutta olipahan jotain uutta odottamassa.

Hanna Sumarin blogista katsoin pääpiirteittäin mitä tähän hitaamman aamun herkkuun kuuluu, ja sovelsin siitä vauvaystävällisen, eli äiskän ja vauvan yhteisen herkun.




Määrät ei jääneet mieleen, kuten ei ikinä mun kokkaillessa, mutta käytä omaa näppituntumaa ja makumaailmaa, ja vaikkapa näitä aineita ja määriä osviittana:

- luomukaurahiutaleita 2,5 dl
- kauramaitoa (luomu, lisätyn suolan määrä hyvin minimaalinen)
- (isin poimimaa) puolukkaa
- (kotimaista) omenaa raastettuna 2 kpl
- (kotimaisia) luumuja pari kourallista
- kookosöljyä vuoan voiteluun
- makeuttamatonta maapähkinävoita (toi mun kuvassa näkyvä on vauvakelvollinen ja hyvä vaihtis!) vajaa ruokalusikallinen
- kaardemummaa mausteeksi (myös kaneli olisi sopinut, mutta meillä ei ollut sitä vauvoille sopivaa ceylon-kanelia)

Sekoitin maapähkinävoin, kaardemumman ja kauramaidon yhteen, ja lisäsin ne marjojen, hedelmien ja kaurahiutaleiden päälle. Pyöräytin vielä kaikki kertaalleen sekaisin, ja laitoin about 200 asteiseen uuniin ja annoin olla reippaasti päälle puol tuntia. Laitoin vähän enemmän nestettä ja nestepitoisia aineksia, joten joutuu pitämään uunissa hieman Hannan puuroa pidempään.




Vaatimaton esillepano, koska aiemmin mainitsemani häiriötekijät, enkä jaksanut hakea oikeeta kameraa, mutta sen verran hyvä herkku, että tehdäänpä tällainen hyvänmakuinen ja hidas aamu useamminkin!

Ps. Seuraavan kerran saatetaan päivitellä tätä blogia uuden otsikon ja osoitteen alla! Muutto on meinaan vihdoinkin edistynyt, ja huonekalut sekä muut tavarat lähtevät kohti Punkaharjua 3 viikon kuluttua. Alkaa siis olla aika päivittää blogi siihen maailmaan, jotta pääsette mukaan heti kauppojen teosta alkaen. Ja sehän tapahtuu jo ensi viikolla!

tiistai 12. syyskuuta 2017

Punkaharju beach

Odottavan aika on pitkä. Taas. Justhan mä viime vuonna tälleen jotain odottelin, joten toivoisin kovasti, että tämä odotus palkitaan vähän aiemmin ku helmikuun 7. päivä.

Keittiö ja kolme kerrosta on myyty, mutta uutta ei ole vielä ostettu - olemme siis kodittomia. Yksi ja sama kohde ollut mielessä kesästä asti, siitä on haaveiltu, sitä on ihasteltu, siitä on tarjottu ja tarjous hyväksytty, mutta nyt muutama käytännön asia pistää hanttiin niin, että ei tämä olekaan ihan läpihuutojuttu. Ei ole maailman yksinkertaisinta ostaa suojeltua, historiallista kohdetta, ja remontoida sitä liian isolla kolikkomäärällä. Ja oikeesti, enkö juuri uhonnut, että en enää koskaan remontoi?

Kunnes kaikki on selvää, tai edes niin selvää, että voimme sanoa omistavamme uuden kodin, niin fiilistellään hetki yhtä kesän parasta muistoa, Elman ensimmäistä rantapäivää - ja missäs muuallakaan kuin Punkaharjulla:












Siis mieletön mesta! Toi sileä hiekka ja sen samettiset uurteet jalkapohjien alla, kirkas ja viilentävä vesi hellepäivänä, laskeva aurinko, vedessä riehuvat koirat, vaunuihin järven ääniä kuunnellen nukahtanut vauva, iltaoluet laiturin raadolla käsi kädessä istuen, varpaat vedessä.

Oikeesti. Päästäkää mut jo takaisin! Tahdon Puruveden rannalle, Punkaharjun metsien keskelle. Mun lähes satavuotiaaseen raivostuttavilla suojelupykälillä varustettuun hirsisaliini!