tiistai 12. syyskuuta 2017

Punkaharju beach

Odottavan aika on pitkä. Taas. Justhan mä viime vuonna tälleen jotain odottelin, joten toivoisin kovasti, että tämä odotus palkitaan vähän aiemmin ku helmikuun 7. päivä.

Keittiö ja kolme kerrosta on myyty, mutta uutta ei ole vielä ostettu - olemme siis kodittomia. Yksi ja sama kohde ollut mielessä kesästä asti, siitä on haaveiltu, sitä on ihasteltu, siitä on tarjottu ja tarjous hyväksytty, mutta nyt muutama käytännön asia pistää hanttiin niin, että ei tämä olekaan ihan läpihuutojuttu. Ei ole maailman yksinkertaisinta ostaa suojeltua, historiallista kohdetta, ja remontoida sitä liian isolla kolikkomäärällä. Ja oikeesti, enkö juuri uhonnut, että en enää koskaan remontoi?

Kunnes kaikki on selvää, tai edes niin selvää, että voimme sanoa omistavamme uuden kodin, niin fiilistellään hetki yhtä kesän parasta muistoa, Elman ensimmäistä rantapäivää - ja missäs muuallakaan kuin Punkaharjulla:












Siis mieletön mesta! Toi sileä hiekka ja sen samettiset uurteet jalkapohjien alla, kirkas ja viilentävä vesi hellepäivänä, laskeva aurinko, vedessä riehuvat koirat, vaunuihin järven ääniä kuunnellen nukahtanut vauva, iltaoluet laiturin raadolla käsi kädessä istuen, varpaat vedessä.

Oikeesti. Päästäkää mut jo takaisin! Tahdon Puruveden rannalle, Punkaharjun metsien keskelle. Mun lähes satavuotiaaseen raivostuttavilla suojelupykälillä varustettuun hirsisaliini!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti