sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kodittomat Punkaharjulla


No, eihän se tosiaan mennyt ihan niinkuin aiemmin höpöttelin. Kohta kaksi viikkoa "muutosta", ja varmasti vielä ainakin seuraavat samanlaiset, että päästään omaan kotiin. 

Oma koti. En oikeasti tiedä mitä se ees tarkoittaa. Mulla on niin irtolaisolo, että tekis mieli vaan vetää hätäjarrusta ja huiskauttaa kättä kaikille rohkeille unelmien toteuttamissuunnitelmille, ja palata sen "oman kodin" ovelle koputtelemaan, että hei, ei me sittenkään myydä tätä. Simpsalapim vaan kaikki tavarat - koko arkinen elämä - takaisin omille paikoilleen, telsu päälle, koirat omalle nojatuolilleen ja Elma helistimiensä kanssa lattialle.

Mut ei. Keittiö ja kolme kerrosta ei ole enää millään tasolla meidän. Putikon suoja on sitä paperilla, mutta muuten se on iso, pölyinen, paskainen ja sekava, auki revitty työmaa. Mä en voi millään uskoa, että joskus mä viettäisin siellä päiviäni, heräisin, nukahtaisin päikkäreille ja menisin nukkumaan. Ja tuntisin, että olisin kodissa.


Ja lisäksi, kaikkein pöyristyttävimpänä asiana: MÄ EN OLE LÖYTÄNYT YHTÄKÄÄN SUPPILOVAHVEROA. "Tule Punkaharjulle, täällä on metsät täynnä sieniä!" Voi viemäri sanon minä. Nenä kiinni sammaleessa tuolla selkä kyyryssä laahustan ja kiroan ääneen kuinka tämäkin metsä näyttää ihan siltä, että tässä pitäisi asua suppilovahveroita. MUTTA EI.

No, on täällä kuitenkin ihan hyviäkin juttuja. Se kaukainen ajatus siitä, että pääsen joskus sisustamaan tota hallia, viettämään siellä joulua, kuvaamaan tuhat kuvaa uudesta kylpyhuoneen ikkunasta ja omista punaiseksi (vartavasten tämän takia) maalatuista varpaankynsistä valkoiseksi maalatulla puulattialla.


Lisäksi vielä muutama mieltä lämmittävä asia täältä, ettei mee ihan ranteet auki -merkinnäksi:

- kaikki ihmiset tervehtivät. Et voi missään kävellä ihmisen ohi tervehtimättä. Voin kertoa, että tällaisillä hieman juroilla tsadilaisilla on tähän vielä vähän opettelemista. Ei siis pelkästään tapana, vaan se, että miten se lähes huomaamaton nyökkäys tehdään kuitenkin ystävällisesti. Ja koska sitten kuitenkin kailotetaan kovalla äänellä että HUOMENTA VAAN!

- maisemat, maisemat, maisemat ja maisemat

- se, että koirat saavat kirmata täysiä niissä maisemissa

- se, että ollaan kuitenkin koko perhe yhdessä, eikä Mikko täällä ja minä ja Elma 400 km päässä

- Elma oppi etenemään. Ei olla vielä päätetty, että onko tää hyvä vai huono asia


11 kommenttia:

  1. Apua miten ihanat värit teille on tulossa sinne! Mikä tuon vihreän nimi/koodi on? Näyttää aivan täydelliseltä! (Niinkuin toi vaaleanpunainenkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yllätyin itsekin kuinka helposti noi värit tuolta valikoituivat, olivat sen verran täydelliset! Vihreä oli muistaakseni Tikkurilan vuono :)

      Poista
  2. Voi teillä tulee olemaan varmasti niin kaunis koti! Joka toivottavasti alkaa tuntua kodilta mahdollisimman nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos ❤️ Tekee niin hyvää kuulla noi sanat, kun itellä usko koetuksella 🙄 Uskon, että tuntuu kodilta heti kun saadaan oma elämä aseteltua sinne 🙂

      Poista
  3. Älkää pliis laittako noita parocin eristeitä,vanhassa talossa pitää käyttää hengittäviä materiaaleja, vaikka moderniksi tekisi. Mun talonhalaaja sydän itkee verta 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vaihdettiin remontoitavista paikoista ulkoseinien eristeet ekovillaan (oli aiemmin lasivilla), mutta rakennettujen makuuhuoneiden väliseiniin laitettiin äänieristeeksi kivivillaa, ja on kuulemma siihen tarkoitukseen ok. Laitettiin kuitenkin vielä tarkistuspyyntö tästä urakkaa tekevälle yritykselle, johon kyllä luotan kovasti, kun ovat isoja vanhoja ja suojeltuja kohteita kiitettävästi kunnostaneet. Kiitos sulle huolenpidosta, oot hyvällä asialla :)

      Poista
  4. no nyt pääsee seuraamaan blogin kautta ihanaa talo remonttia melkein naapurissa (näillä leveyksillä kaikki 50km säteellä on naapurissa :D). tervetuloa hoodeille! nim. toinen tsadista saapunut mutsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vau! Millos te ootte muuttanut ja mihin asetuitte?

      Ja "seuraamaan" ja "seuraamaan", siellä se urakka ehkä etenee työmiesten kesken, mä oon jo nostanut hanskat tiskiin ja luopunut toivosta asua omassa kodissa 😅

      Poista
    2. heh, paras tapa selvitä remontista/talon rakentamisesta lapsen kanssa 😂
      mä tulin miehen perässä kun se on paikallisia ja vaahersalossa asutaan.

      Poista
  5. Ai, me katsottiin sieltä kans asuntoja, kun asuttiin kesällä siinä lähellä Mäntyrannassa ja tykästytty alueeseen. Ois ollut myös sopivan lähellä Mikon töitä, mut päädyttiin sitten keskelle metsää Putikkoon 😅 Meidän pitää tehdä joskus joku etä-hesalaisten kokoontuminen!

    VastaaPoista
  6. On niin ihanat vauva/koirakuvat! Täällä yks paljasjalkainen hesalainen mummeli, sukujuuret Punkaharjulla ja yrittänyt sopeutua kieroihin savolaisiin. Lapsuuteni kesiä, jouluja vietin Putikossa ja talossanne näin niin surullisen intialaisen elokuvan norsusta ja telineiltä pudonneesta lapsesta...vai oliko se vanhempi...että ihan itkin ja se järkytti lapsenmieltäni. Mielestäni sisään mentiin oikeanpuoleisesta ovesta. Ukkini on rakentanut Putikkoon joitakin taloja ja mummola oli kivenheiton päässä talostanne. Tosi nostalgista! Siihen aikaan kuljin kylän ison koiralauman perässä talvella siihen mäenpäälle mäntymetsään...tosi vaarallista! Ne oli koirien kokoontumisajot. 60-luvulla koiria sai pitää vielä irti. Elokuvateatterin hirret näyttää terveiltä...kunhan ette muovia ja keinoaineita laitata, pysyy talo terveenä. Itse olisin halunnu meidän taloon pellavaeristeet seinän väliin. Jotain kompromisseja on varmaan pakko tehdä.
    Eikös teillä ole juna-asemalla joku taideseppä ja Sininen talo oli/on vieressä. Siinä asui taidegraafikko, pappi ja pienet lapset, nyt jo aikuisia. Meinattiin kerran ostaa Putikon kartano, mutta sekin lienee nyt taidepaikkana. Hevostalleihin ihastuin siellä kartanossa ja meijeri ollut ja kaikki. Liekö naapurissa vuohiakin ollut...onko se sen elokuvaohjaaja Harlinin lapsuuspaikka? Ukkini oli ollut siinä sahalla töissä ja kesäisin moottoriveneiltiin upeilla saarilla suvun kanssa jatietenkin aurinko paistoi. Kauppa+kioski oli siinä mäen päällä ja viehättävät kujanteet kiemurteli kuin sadussa siellä talonne takana rantaan. Tosi nostalgista! Toivottavasti viihdytte siellä...kunhan saatte ajokortin! Ajakaa varovasti mäet!
    Putikkohan on ihan joku kulttuuriperintöalue Euroopassa! Minulla ainakin oli lapsena hyvä olla mummolassa. Onnea matkaan ja Jumalan siunausta teille! Mummeli

    VastaaPoista