maanantai 13. marraskuuta 2017

Almost there

But not quite...


Eniten odotan, että:

- saan mun kameran esille muuttolaatikoista ja loppuu tämä perunalla kuvaaminen
- saan mun hajuvedet, meikit, kosmetiikkatuotteet ja kaikki mitä en edes muista omistavani. Ei sillä, että muistaisin laittaa hajuvettä 98% päivistä, saatika että meikkaisin, mutta onhan niitä varmaan kiva hypistellä se ensimmäinen erossa olon jälkeinen viikko...
- saan laittaa mun tummanpunaisen villamattoni tuolle bungalowi-sävytteiselle lattialleni
- saan yhden noista isoista viherkasvireuhkoistani kylpyhuoneen ikkunan eteen - vain huomatakseni, ettei se sovi siihen lainkaan, ja voin aloittaa dramaattisen kriisin aiheesta
- saan KAIKKI viherkasvit paikoilleen. Siis ne, jotka ehkä ovat vielä hengissä
- pääsen kokkaamaan keittiöön, tekemään ihan perusruokaa ihan perusarjessa
- ihan vaan just toi perusarki alkaa. Mä vaan niiiiin odotan, että voin elää normaalia perhe-elämää omassa kodissa, omien tavaroiden keskellä. Sitten voin vastata niihin jatkuviin "no miltä se arki täällä nyt maistuu" -kysymyksiin, sillä tähän mennessä en oo päässyt sellaista elämään, enkä sen takia ole yhtään sisäistänyt, että ollaan punkaharjulaisia

Että nyt peukut pystyyn! Ehkä ollaan edes osittain omassa kodissa tämän viikon jälkeen. Ehkä ei. Loppusuoralla anyway!

6 kommenttia:

  1. Teidän kylppärin lattia on täydellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Se vielä valikoitui ihan vahingossa, muutaman minuutin mietinnän jälkeen 😅 Oon onnellinen että se näyttää just niin hyvältä kun haaveilinkin!

      Poista
  2. Näyttää kyllä niin ihanalta! Arjesta uudessa kodissa tulee varmasti parasta. 😌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mimmi! Mä niin toivon noin, ja varmasti tuleekin 😌

      Poista
  3. Just olin tulos sanoo et ihan super pörfekti tuo kylppärinlattia 😍
    Ja huippua et näin suuren "elämänmuutoksen" ootte uskaltanu tehä.
    T.ex-luokkakaveri Marianne

    VastaaPoista
  4. Oih ja voih, kun meinasi vierähtää pari onnenkyyneltä poskelle, kun aivan sattumalta päädyin tänne sun blogiin. Aivan ihanaa että kunnostatte suojatalon (eli urkkatalon) tiloja teidän kodiksi!❤️ Oon itse kotoisin siitä 15 km päästä ja käynyt ala-asteen Putikossa, joten teidän uudet kotikulmat ovat hyvinkin tutut. Juurikin tuossa isossa salissa meille pidettiin liikkatunteja ja koulun jälkeen milloin mitäkin harrastuskerhoja. Voin vieläkin muistaa mille tuntuu saada tikkuja jalkapohjiin tuon salin (siitä vanhasta alkuperäisestä) lattiasta tai mille tuon ulko-oven kahva tuntuu kädessä ja miten salin ikkunaruutuja avatessa ne välillä lipesi otteesta ja helähti seinää vasten.
    Onnea ja iloa teidän kotiin, toivottavasti viihdytte Putikon maisemissa!

    VastaaPoista