keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Elman ensimmäinen joulu









Ensimmäinen tavoite saavutettiin, ja koti saatiin joulukuntoon ennen aattoa - tarkalleen ottaen aatonaattoiltana klo 23:00.

Mun isä ja hänen naisystävänsä tulivat kylään, joten päätettiin, että aattoaamusta eteenpäin ollaan useampi päivä täysin lomalla, eli ei yhtään remontin tai järjestelyn edistämistä. Eikä Mikon töitä. Onnistuttiin tässä hyvin, ja muutama päivä vain uitiin lumessa, suklaassa, hyvässä seurassa ja vähän myös viinissä.

Jotakin tuo paussi, ja varmaan myös isukin kyläily, tekivät, sillä nyt tää tuntuu huomattavasti enemmän kodilta. Ei kyllä ihan täysin, ja näänkin vielä öisin unia Paloheinän lenkkimetsistä ja Keittiön ja kolmen kerroksen kesäpihasta. Mutta ihan selkeä edistysaskel!

Tässä vielä sata kuvaa siitä, miltä meidän ensimmäiset joulupäivät täällä Putikon suojassa näyttivät:





















torstai 21. joulukuuta 2017

Puolukkajäädyke ja omenaviinietikalla maustettu kinuskikastike



Tuli tehtyä töissä yhteen tilaisuuteen puolukkajäädykettä ja siitä innostuneena ajattelin laittaa samaa omaankin joulupöytään jälkiruuaksi. Tämä on siitä hyvä jälkiruoka että sen voi tehdä täysin valmiiksi ja tarjoiltaessa ei tarvitse muuta kuin lämmittää kinuskikastike ja laittaa puolukat jäädykkeen päälle, helppoa ja nopeaa siis. Tarvitset tämän tekemiseen lämpömittarin, mutta sellaisia löytyy myös ihan peruskaupoista.

Puolukkajäädyke

8 keltuaista
3 dl puolukkasose (sulata puolukoita, aja blenderissä soseeksi ja paseeraa)
250 g sokeri

- Kypsennä keltuaiset, sokeri ja puolukkasose kattilassa kokoajan sekoittaen 84 asteeseen ja jäähdytä.

2 valkuista
100 g sokeri
65 g vesi

- Laita kananmunan valkuaiset kulhoon, jossa ne mahtuvat vaahtoutumaan.
- Yhdistä sokeri ja vesi kattilassa ja keitä kunnes 110 astetta ja rupea vatkaamaan valkuaisia. Jatka samalla vesi-sokerin keittämistä kunnes lämpötila on 121 astetta. Kaada kuuma sokeriliemi ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon kokoajan vatkaten. Jatka vatkaamista kunnes vaahto on huoneenlämpöistä, ja näin olet nyt valmistanut italialaista marenkia! Nostele marenki puolukkamassaan varovaisesti.

7,5 dl kuohukerma
Piparkakkuja makusi mukaan

- Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja nostele se lopuksi jäädykemassan joukkoon.
- Laita puolet massasta haluamaasi vuokaan (kannattaa pitää mielessä jäisen jäädykkeen irroittamisen helppous), murustele piparkakkuja päälle ja kaada sitten loput massasta päälimmäiseksi. Anna jäätyä pakastimessa.









Omenaviinietikalla maustettu kinuskikastike

1 prk kondenssimaito
2,5 dl kuohukerma
0,25 dl omenaviinietikka

- Ota kondenssimaitopurkista etiketti pois ja keitä hiljalleen poreilevassa vedessä neljä tuntia, anna hieman jäähtyä, avaa purkki ja kaavi kinuski kulhoon.
- Kiehauta kuohukerma, kaada se kondenssimaitokinuskin päälle ja sekoita tasaiseksi.
- Sekoita lopuksi joukkoon omenaviinietikka

Tarjoiltaessa ota jäädyke irti muotista ja laita tarjoiluastialle. Laita päälle kokonaisia sulatettuja puolukoita sekä kiehuvan kuumaa kinuskikastiketta ja nauti!

Mikko


maanantai 18. joulukuuta 2017

Olohuoneen ensimmäinen olomuoto



Ihanaa, jouluviikko!

Täällä on touhuttu ja tuserrettu huonekalua paikalleen. Samalla remonttimies fiksailee viimeisiä nurkkia kuntoon, ja kun saadaan sähkömies tällä viikolla laittamaan kaikki sähköt kuntoon, niin meillä on tällä erää kaikki isoimmat tehtynä. Tammikuussa, tai joskus alkukeväästä, sitten makuuhuoneiden ikkunat, ja sen jälkeen aiotaan vaan olla ja ihmetellä.




Juuri tänä aamuna Mikon kanssa juteltiin, että miltä täällä tuntuu. Ei vielä kodilta, ei vielä oikein miltään, mutta ehkä kohta. Hassua on, että mukamas tosi tärkeät tavarat edellisestä kodista ei nyt sitten oikein löydäkään paikkaansa täällä. Kuljen tuskastuneena purkit ja purnukat kourassa pitkin asuntoa ja yritän sovitella niitä erinäisille tasoille ja hyllyille, mutta mikään ei oikein tunnu miltään. Paitsi toi viininpunainen unelmieni villamatto paikalla, johon se on selkeästi tehty.

Mä en pidä siitä ajatuksesta, että aina uuteen kotiin ostettaisiin uudet huonekalut ja tavarat, vaan me valitaan kotiimme asioita, jotka puhuttelee vähän kokonaisvaltaisemmin. Toki tänne piti ostaa ties mitä, kun tilaa on niin hitosti enemmän kuin aiemmin, mutta pääsääntöisesti kyllä lähes kaikki "oletushuonekalut" siirtyivät Helsingistä mukanamme. Yllätys olikin, ettei ne istukaan tänne noin vain, vaan pitää vähän jumpata ja pohtia. Ja pakko myös myöntää, että ehkä "muutama" vahingossa keräämäni ryijy, rasia ja koriste-esine "saattaa" joutua muuttamaan uuteen kotiin, kun niiden fiilis ei vaan kohtaa tän hallin kanssa.




Ensimmäinen tavoitteeni oli saada tämä asuttavaan kuntoon ennen joulua. Sellaiseksi, että jouluna voi rauhassa vaan olla ja hengittää, eikä jokainen nurkka ahista tai vituta epäjärjestyksen takia. Koska sellainen mä olen, naurettavan kova ahdistumaan epäjärjestyksestä  ja -loogisuudesta - vaikka se olisikin kaapin oven takana piilossa. Normaalisti ahdistun myös siitä, jos en saa jokaista tavaraa ja kalustetta samantien sille täydellisesti sopivaan paikkaan, mutta nyt osaan jotenkin myös antaa vaan olla (ainakin pienen taistelun jälkeen) - laitetaan siihen, mihin parhaiten sopii, fiilistellään hetki ja sitten siirretään jos siltä tuntuu.

Vielä pitää pari päivää painaa menemään, mutta kyllä tässä jo voitonpuolella ollaan! Keittiö, ns. ruokasali ja kirja-alue pitää vielä tuumata ja tuunata, mutta sitten mä meinaan joulun ajan vaan antaa olla.




Me, tai siis Mikko, palataan vielä tällä viikolla ainakin muutaman joulureseptin kanssa, että jos kaipaat joulupöytään jotain vähän erilaista, niin kannattaa tulla kurkkimaan vielä ennen aattoa!

Sitä ennen aion harjoitella ton kameran kanssa, me kun tunnutaan menettäneen yhteytemme parin kuukauden tauon aikana. Tai sitten se on vaan tää pimeys.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Jouluksi kotiin





Täällä sitä ollaan ja asutaan. Alkuviikosta saatiin muuttolupa, jota oltiin odotettu useampi kuukausi, ja lähdettiin toki heti sen saatuamme Helsinkiin kolmeksi päiväksi.

Melkein jopa naurattaa ne kavereiden syyskuiset naureskelut meidän saamallemme kolmen viikon remonttiaikataululle, että "kyllä te varmaan jouluksi kotiin pääsette". Heh. Remonttihan ei siis edelleenkään ole valmis, mutta nyt me voidaan jo asua täällä.

No, miltä tämä nyt tuntuu?

Ajoittain liialta. Olla äiti ja huolehtia jokaisella huokosellaan lapsensa menneestä, nykyisestä ja tulevasta ajasta, asua kaukana perheestä ja ystävistä, (yrittää) olla ajattelematta omaa työtä ja uraa, asua näin isossa asunnossa, näin vanhassa talossa, tehdä omaa unelmien kotia paikkaan, josta ei edes ole varma, että soveltuuko se asuinpaikakseen.

Seistä neljältä iltapäivällä kotitiellä ja tajuta, että ilman otsalamppua ei ole asiaa iltalenkille - ja että pelkän otsalampun kanssa sinne ei kuitenkaan edes uskalla.



Tän päälle kahden kuukauden aikana on siis iskenyt paniikki, lätkäyttänyt kuulkaa aivan täysiä takaraivoon, ja silloin olen ollut pakkaamassa Elmaa ja itseäni maitojunaan. Tavaroiden pakkaamista en edes uskaltanut haaveilla, ne kun makasi täällä muuttolaatikoissa keskellä remonttipölyä.

Pari päivää ennen muuttolupaa tihrustin Mikolle, että en mä enää edes halua tänne. En halua käydä sitä siivousta läpi, en yrittää järjestää tavaroita paikalleen, en totuttautua ajatukseen, että tämä olisi nyt meidän kotimme.






Nyt täällä kuitenkin ollaan. Pöly ja siivous - sekä toi jumalaton tavaran paljous - ahdistaa edelleenkin, mutta ilmanpuhdistin ja remontti-imuri ovat helpottaneet ahdistustuskaa. Asiat eivät etene niin nopeasti kuin tahtoisin, kun Mikko tekee pitkää työpäivää, mutta koska Elman myötä olen oppinut istuttamaan itseeni hiukkasen kärsivällisyyttä, voin käydä nukkumaan vaikka en olisi sinä päivänä ehtinyt laittamaan kuin puoli laatikollista tavaraa paikalleen - Elma kun on saattanut olla agendasta eri mieltä.

Ja mikä parasta; se hurmaantuminen alkaa jälleen kutkuttelemaan! Nyt haluan nähdä tämän asunnon meidän kodinnäköisenä. Haaveillen mietin, että koska uskallan laskea matot lattialle, ehdin virittää jouluvalot kuistille ja ripustamaan salin verhot pesun jäljiltä takaisin paikalleen.

Mutta. Jos, ja kun, joku kysyy minulta nyt, että suosittelenko tällaista urakkaa toisille, niin.... sanon, että kysy kesällä uudestaan. Katsotaan sitten.

Nyt meinaan alkaa puolen vuoden tutustuminen, totutteleminen ja tarkastelu täällä asumiseen, niin arjen kuin tämän asunnonkin osalta.

Samalla alkaa tämän blogin sisällöntuottaminen!