sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Summer of 17

Jos meinaa iskeä haikeus kotipaikkakunnan vaihdoksesta, siitä varoitetusta pimeästä ja pitkästä talvesta sekä kaikesta uudesta, niin katsaus viime kesän kännykkäkuviin muuttaa tilanteen. Ihan kaikki ei ole täältä Punkaharjulta kuvattuja, mutta suurinosa kuitenkin - tuli meinaan ihastuksissaan hieman napsittua. Nyt voikin sitten fiilistellä, että tuo kaikki upeus on vielä edessä, mutta tällä kertaa niin, ettei täältä tarvitse lähteä mihinkään. Voin ihan joka helkutin aamu kävellä tuon pari sataa metriä rantaan, kuunnella linnunlirkutteluja, laineen liplatusta ja tuoreiden koivunlehtien suhinaa. Lenkkeillä mäntyharjuilla, neulasten pehmentämillä poluilla, peltojen ja järvien reunustamana, kuulla pelkkää hiljaisuutta ja haistaa puhtautta.

Kylmikset. Vaikka tykkään talvesta ja lumesta, niin kyllä mä niin odotan jo ensimmäistä kesääni punkaharjulaisena!



keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Paahtopaistia ja Pommes Boulangère



Nyt kun remontti alkaa olemaan sähkötöiden viimeistelyä vaille valmis, niin jos sitä vaikka aktivoituisi näiden reseptien pariin pitkästä aikaa. Tällä kertaa luvassa yksinkertainen "Sunday roast" -ohje. Itse tykkään tästä kun lihaa kypsentäessä kaikki ihanat lihasnesteet valuvat lihan kypsyessä perunoiden päälle makua antamaan ja kaikki valmistuu samaan aikaan, eräänlainen yhden vuuan ohje siis. Tässä reseptissä ei niinkään grammoilla ole paljoa väliä, eli fiiliksen mukaan vaan. Sivuun tein perus vihersalaatin kaapista löytyneistä aineksista.

Aloitetaan lihasta:
Ota lihanpala huoneenlämpöön muutama tunti ennen valmistusta. Itse käytin tällä kertaa paahtopaistia. Tämmöiset epäsäännöllisen kokoiset palat kannattaa aina sitoa ennen kypsennystä siksi että saadaan koko lihapala kypsymään tasaisesti. Lihan voi marinoida yön yli jos haluaa, tällä kertaa en niin tehnyt. Eli huoneenlämpöinen lihapala sidotaan pötköksi, maustetaan suolalla ja pippurilla ja paistetaan paistinpannulla jokapuolelta kauniin ruskeaksi. Pötkö voi sen jälkeen odottaa että saadaan aterian toinen komponentti uunivalmiiksi.

Pommes boulangère:

n. 500 g jauhoista perunaa, esim rosamunda
2-3 kpl keltasipulia
pullon jämät valko- tai punaviiniä
n. 0,5 l lihalientä
muutama oksa rosmariiniä
merisuolaa
voita

Kuori ja leikkaa sipulit suikaleiksi, karamellisoi hitaasti (n. 30 minuuttia) voin ja rypsiöljyn kanssa paistinpannulla, lisää viini ja keitä se kasaan.
Kuori perunat ja viipaloi ohueksi.
Kiehauta lihaliemi ja lisää sinne rosmariininoksien lehdet.
Lado voideltuun uunin kestävään vuokaan kerroksittain sipulia ja perunaa, aloittaen sipulista ja lopettaen perunaan, väliin voi laittaa myös muutamia voinokareita jos siltä tuntuu.
Kaada lopuksi perunoiden päälle lihalientä sen verran että neste nousee puoleen väliin perunoita.


Homma pakettiin:

Laita perunavuoka uunipellille 180c uuniin kymmeneksi minuutiksi, tiputa lämpö 150c uuniin ja laita lihapala uuniritilällä perunavuoan päälle. Tökkää lihapalaan sisälämpömittari ja kypsennä kunnes lihan sisälämpötila on 47 astetta. Ota liha pois uunista ja peitä kevyesti foliolla (lihan lämpötila jatkaa vielä nousua noin 5 astetta). Nosta uunin lämpötila 190 asteeseen ja jatka perunoiden kypsentämistä kunnes perunat on päältä ruskistuneita ja rapeita.
Leikkaa liha siivuiksi ja nauti!

Mikko

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Fifty shades of Putikon Suoja






... ja niistä kellertävä näyttää olevan melko vahvoilla.

Aiempaan kotiin verrattuna täällä Putikon Suojassa tulee käytettyä värejä ja matskuja huomattavasti rohkeammin.

En oo koskaan ollut pelkän valkoisen sisustuksen ystävä, ja vaikka sitä helposti onkin tullut käytettyä, oon aina kaivannut sen kaveriksi nahkaa, puuta tai värejä. Keittiössä ja kolmessa kerroksessa valkoinen kyllä oli hallitseva, ja sen kaverina sitten paljon pastellia, mutta sinne ne mielestäni sopi, tai ainakin niillä mun teki mieli sitä kotia sisustaa. Vaikka myönnettäköön, että raskaushormonit ehkä vähän otti yliotteen sen pastellin kanssa.

Putikon Suoja taas henkii menneitä vuosikymmeniä ja mahtipontisuutta, eikä tänne tee mieli tuoda lastulevyjä, tekokuitua saatika sävyttömyyttä. Eikä edes niitä pastellivärejä, vaikka urheasti yritinkin niitä sovitella uusille paikoilleen.

Suurinosa sisustuksesta onkin nyt sitten täyspuuta ja villaa. Vanhaa nahkaakin haluaisin hyödyntää, mutta se puhuttelee lähinnä sohvan ja nojatuolin muodossa, ja nyt on jo itsekin pakko sanoa, että ehkä tää kolme sohvaa ja neljä nojatuolia on tarpeeksi tähän tilaan.
Ja löytyy meiltä kyllä sitä puristepuutakin, sillä joidekin kalusteiden suhteen piti mennä käytännöllisyys edellä. Keittiö ei olekaan, suunnitelmista huolimatta, puusepällä teetetty, vaan Keittiömaailman mallistoa ja asiantuntemusta hyödyntäen kasattu. Vaatekaapit, joita meille tarvittiin p a l j o n, samoin tv-taso, ovat ikealaiset, koska ne vaan miellyttivät silmää eniten ja olivat käyttöominaisuuksiltaan juuri sellaiset kun haluttiin.

Joku isompi naksahdus tässä kaikessa tohinassa taisi käydä, sillä vaikka ollaankin aina arvostettu (tai okei, Mikko sen mulle opetti..) luonnonmateriaaleja ja laatua vaatteissa, niin hotellissa asuessa ja tätä kotia kuumeisesti odottaessa uusin meidän vaatekaapit lähes kokonaan. Hyvin harva vaate on enää muuta kuin luonnonmateriaalia, ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä, joskin melko hintava päätös. Kyllä täällä kuulkaa vaan pitää liihottaa samettisohvien välissä cashmir-villasukissaan, silkkiaamutakki liehuten. Enkä kestä, että oon nyt virallisesti sellainen ihminen, joka kirjoitti tollaisen lauseen.

No mutta, tän näköistä - ja sävyistä - täällä nyt on:





























Seuraavaksi taidan esitellä meidän kylppärin tarkemmin. Se on meinaan yksi mun silmäteristäni!