sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Ei sul mitää makkaraa ois












Piha on valmiina syksyä varten!

Ei kyllä tiedetä mitä se varsinaisesti tarkoittaa, mutta yhteistuumin päätettiin tällä viikolla laittaa piha syyskuntoon. Ilmeisesti ainakin nuotiopaikan pystytys ja keppien kerääminen nuotiota varten sisältyvät siihen, samoin tietysti makkaroiden paisto.

Vielä kyllä saadaan odotella varsinaisia syyskelejä, sillä Elman vaatetuksesta huolimatta täällä on sellaiset perinteiset suomalaiset kesäkelit. Vähän jo odottelen villapaitakelejä, vaikka toisaalta kyllä myös syksyn etelänmatkaa - jos vaan joskus saadaan se sovittua ja varattua.

Saa muuten toivoa postausaiheita! Kamera on taas kaivettu esille ja muutamia kuvia jo odotteleekin postausvuoroaan, mutta koska nyt piisaa aikamoista kiirettä, niin ulkopuoliset postaustoiveet tekee päivittämisestä pari pykälää helpompaa.

Ps. Otsikon kysymys on samalla tuo viimeisen kuvan kuvateksti.


torstai 23. elokuuta 2018

Sairasmaja

Jäi kotimaanmatkailut tältä erää, sillä Elman jo kertaalleen parempaan päin ollut parin päivän kuume sai jatkumoa, ja minä liityin sitten samalla siihen samaan sakkiin, joten täällä nyt niiskutetaan kummatkin kuumeissamme.

Käsittämätöntä on se, että kun itse on pienenkin lämmön ja kurkkukivun musertamana niin rikki, että haluaisi vain valua maton alle, on tuo 1,5-vuotias pipana täynnä energiaa ja iloa. Hän meinaa jättää päikkärit välistä, eikä haluaisi oikein yöunillekaan, ja koko ajan pitäisi vaan leikkiä, kiikkua, juosta ja kikattaa.

Yritin epätoivoisena rakentaa meidän vanhasta pussilakanasta hänelle ihanan oman majan, johon kömmittyään hän hymy huulillaan painaisi pään pehmolelujensa sekaan ja nukahtaisi noin kolmen tunnin päikkäreille, mutta ei. Leikimme villisti "kukkuu, kuka siellä" sekä "kukkuu, missä Elma on?" -leikkejä noin tunnin ajan, jonka jälkeen myös isi kutsuttiin mukaan, ja sama alkoi alusta.

Maja on nyt paikallaan (ja onkin varmaan seuraavaan suursiivouspäivään asti...) yöunia odottelemassa, ja touhutonttu simahti vihdoinkin sohvalle mun syylini.

Nyt kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn, jotta täällä oltais huomenna jo terveitä. Mä haluan jumppaamaan ja lenkille!












tiistai 21. elokuuta 2018

Back on track

Noniin. Oli jo ehtinyt unohtua kuinka helppoa tää blogin päivittäminen on. Tai kyllähän tässä on taas toista tuntia mennyt yhden postauksen valmisteluihin, mutta kuitenkin suhteellisen vaivattomasti, kun mielikuvissa se tuntui toooodella vaikealta prosessilta. Vähän sama, kun hyvin nollattuna lomalta paluu töiden pariin tuntuu mahdottomalta, mutta tekemällä se vaan siitä sitten lähtee sutviutumaan ihan normaalisti.

Ja sitäkin täällä on tosiaan tehty! Palattu siis "lomalta" töihin, eli äitiysloma on nyt taputeltu ja työt alkaneet ihan kunnolla. Hoitoloma Bassoradion työstä jatkuu edelleen, mutta täällä asuessani teen oman yrityksen kautta sisältömarkkinointi- ja pr-hommia. Kesäkahvila oli hyvä suodatin siihen, että nyt on jotain muutakin tekemistä kuin kierrellä Elman kanssa Putikon uimarantoja ja metsämansikkamaita. Onneksi kyllä ehdittiin vähän sitäkin!

Kahvila oli siis mieletön kokemus ja sai mahtavan vastaanoton niin paikallisilta, turisteilta kuin alueen lehdistöltäkin. Siinä meinasi vaan loppusuoralla käydä hieman hassusti, kun lähes varkain alkaneet työ-työt hankaloitti aikatauluja niin, että kesäkahvila oli jäädä jalkoihin. Kunnialla kuitenkin saatettiin viimeiset viikot loppuun, ja sitten alkoi työ-työt rytinällä, ja niitä tässä nyt painetaan niinkuin ei ois mitään äitiyslomaa ollutkaan. Tai höpöhöpö, kyllä mä oon välillä edelleenkin pihalla kuin lumiukko, mutta hienoa huomata, että tuo irtiotto urasta on tuonut jotain hyvääkin - meinaan kärsivällisyyttä, avarakatseisuutta ja vähän myös järkeä. Työt ei oo enää kaikki kaikessa, vaikka intohimolla osaamisalueeseeni suhtaudunkin, vaan synnytin tuossa 1,5 vuotta sitten elämääni jotain vähän tärkeämpää sisältöä.

Muuten täällä on ollut ihan perusmeno. Mikko on painanut hotellilla pitkää päivää ja välillä pitkää viikkoakin, kunnes jäi pari viikkoa sitten lomalle. Vietettiin elokuun alkupuolella puoltoista viikkoa Helsingissä, ja nyt taas opetellaan erilaiseen arkeen täällä susirajalla. Elmalla on kohta edessään päivähoito ja mulla inssi, jolloin elämä täällä saakin sitten uuden vaiheen, kun me ei enää Elman kanssa haahuilla käsikädessä aamusta iltaan, ja minäkin pääsen liikkumaan omin päin omaa pihaa pidemmälle. Olettaen siis, että saan sen inssin läpi. Ja se ei kyllä ole ihan itsestäänselvyys, tiedoksi vain.

Kun me palattiin Helsinki-lomalta takaisin kotiin, loksahti sisustus taas yhden pykälän paikalleen - ja nyt mun tietysti tekisi mieli kutsua kaikki ne kesän kuvausprojektit tänne takaisin. Mutta tän mä kyllä jo ennakkoon osasin arvatakin, sillä jos näin aikaisessa vaiheessa antaa kotinsa johonkin kuvattavaksi, niin saa sitä sitten myöhemmin katsella sillä silmin, että äh, miten tuokin oli noin vaiheessa tuolloin, ja voi juma, miten toi huonekalu on tossa tolleen eikä täällä tälleen.

Nyt me lähdetään piipahtamaan hotellilla ja sitten yritetään kekkasta joku lähialueen lomakohde, johon karattaisiin yöksi tai kahdeksi. Kaikki irti Mikon lomasta, loppukesästä ja mun huomisista synttäreistä!














maanantai 9. heinäkuuta 2018

Yllätysdinneri Suojassa

Mikko täyttää tänään, yhdeksäs heinäkuuta, 37 vuotta. Mä oon yleensä aika hyvä ostamaan lahjoja läheisilleni, mutta nyt en miettimisestä huolimatta keksinyt mitään todella osuvaa fyysistä lahjaa. En halunnut lähteä väkisin vääntämään jotain vaatetta tai esinettä, sillä niitä kyllä löytyy, vaan ajattelin keksiä jotain sellasta, jolle Mikolla on oikeasti tarve - vapaa-ajalle, jonka voi pyhittää ystäville, jonkun toisen tekemälle hyvälle ruoalle, naurulle ja juomalle.

Aloin jo hyvissä ajoissa kyselemään meidän yhden suosikkikokin perään, josko hänet saisi lahjottua Mikkoa ilahduttamaan. Tämä kyseinen kokki, Mikko myös hänkin, vaikutti useamman vuoden Lyonissa, joka oli silloin meidän lemppariravintolamme. Sittemmin Mikko siirtyi Lyonin keittiömestarin ohessa Oloon, josta jatkoi matkaa Kokkikoulu Espan mesuksi.

Vielä vajaa viikko ennen dinneriä vaikutti siltä, että koko homma jää toteuttamatta, enkä ollut kutsunut ketään paikalle. Sitten homma lähtikin etenemään rytinällä, ja torstaina kerroin ajo-opettajalleni, että tänään muuten ajetaan Alkoon, että saadaan Mikolle salashampanjat. Sitten kamalalla kiireellä kutsut muutamille ystäville, ja ilokseni sain meidän rajalliset istumapaikat täytettyä.

Helsingistä paikan päälle hurautti kokki-Mikon lisäksi Juha, Inke ja Veera-tyttö, lisäksi Helsingin vahvistuksena toimi myös Paavo, joka olikin jo alueella. Savonlinnasta ja Punkaharjulta mukaan liittyi Saimi sekä meidän uusi, mutta jo kovinkin rakas ystäväpariskuntamme Sonja ja Petteri.

Ja vitsi mikä ilta meillä olikaan! Kun istuimme pöydän ääreen, siirtyi koko päivän niskaan painaneet pilvet sivuun ja aurinko porotti koko loppuillan. Ruoka oli oikeasti taivaallista, seura hyvää ja kovin kovaäänistä (nimiä mainitsematta, mutta ootteko kuullut kun Saimi innostuu?) (itsestäni puhumattakaan...) ja tunnelma rennon letkeä, kuten myös sankari - ja se oli se päätarkoituskin.