sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Keittiö näköalalla






Vähän mietitytti esitellä keittiö, joka ei ole vielä löytänyt muotoaan, mutta koska totuus on se, ettei se tee sitä vielä pitkään aikaan, niin miksipä en näyttäisi miltä se keittiö näyttää nyt.

Alunperin oltiin enemmän kuin innoissamme tästä huoneesta, jossa sijaitsi aiempi askeettinen mökkikeittiö, se kun tuntui äärettömän isolta ja mielenkiintoiselta tilalta - ottaa vastaan ensimmäisenä eteisestä tultuasi, on omassa rauhassa erillään salista, mutta kuitenkin sen välittömässä yhteydessä. Kun lätkäistiin huoneen pohjapiirros suunnitteluohjelmaan, huomattiin heti, että ollaan ongelmissa. Monta viikkoa me sitä siinä pyöriteltiin, pähkäiltiin ja puhkuttiin, kunnes vähän niinkuin luovutettiin, kun ei siitä vaan tullut mitään. Ei yhtään ehjää seinää, ei yhtäkään suoraa pintaa ja sit kuitenkin turhauttavasti tilaa keskellä huonetta.






Habitare-messuilla sitten ihasteltiin Keittiömaailman yhtä kaappiratkaisua, joka johti siihen, että "minä itte!" -ihmiset istuivat kiltisti suunnittelija Kati Tiilikaisen pöydän äärelle Tammiston myymälässä, ja nöyrästi kuuntelivat ja katselivat, kun ammattilainen mahdutti meidän haaveet ja toiveet sinne, mihin me ei niitä saatu istumaan.

Meillä oli ehdottomina vaatimuksina:

- täyspuiset työtasot (ja kaapin ovet, mutta tästä sitten riemusta kiljuen luovuin allamainituin syin)
- kaakeloitu allastaso (tää oli mun ehdoton vaatimus)
- mahdollisimman paljon ehjää työtasoa (Mikon vaatimus)
- allas ikkunan eteen (mun vaatimus, ja hyvin ehdoton sellainen)
- talon henkeen sopiva, mutta freesi kaapisto
- iso allas









Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että ei tainnut Katikaan ihan kovin helpolla päästä. Lopputuloksena oli kuitenkin kompakti ja hiton nätti keittiö, jossa oli toteutettuna kaikki toiveemme, vaikkakin yhdet yläkaapit ja suhteellisen vähäinen ehjän työskentelytason määrä hyväksyttiin - meille kun oli kuitenkin tulossa vanha höyläpenkki lisätasoksi. Keittiömaailman mallistoja löytyi niin monessa eri syvyydessä, että se jo yksinään ratkaisi meiltä monta ongelmaa, jotka mm. Ikea-keittiöden kanssa tuli vastaan. Viimeisen niitin Keittiömaailman tilaukseen toi Petra-keittiöiden ovimalli, joihin ihastuin aivan totaalisesti, niin värinsä kuin profiilinsa puolesta. Jo aiemmin hankitun Tapwellin hanan kumppaniksi täydellisesti sopivat messinkiset vetimet olivat se kirsikka kakun päällä.

En oo varmaan koskaan kuullut, että minkään keittiön kasaaminen olisi mennyt kuin tanssi, tai ainakaan kovin sulava sellainen, eikä tämän jo lähtökohdiltaan melko hankalan pirulaisen kanssa käynyt poikkeusta. Remonttimies oli tiukilla, samoin Katin suunnitelmat, kun selvisi, että keittiössä ei ihan oikeasti ole yhtään edes suoraa muistuttavaa pintaa. Meidän ikkunatkin valuvat suhteellisen rohkeasti oikealle alas, eikä me edes huomattu tällaisia "pikkujuttuja" kun täällä käytiin paikkoja katselemassa.

Kaikesta tästä huolimatta saatiin muutamien hampaiden pureskelujen, itkujen ja potkujen jälkeen toimiva, valoisa ja meidännäköinen keittiö, jonka ikkunoista on maailman paras näköala ympäri vuoden. Ja mulla allas, sekä se haaveilemani kaakeloitu taso, siinä paraatipaikalla.

Keittiö koostuu seuraavista elementeistä:

- Petra-kaapistot, Franken allas, vetimet ja massiivipuutasot Keittiömaailmasta
- tason kaakelit Savonlinnan kierrätyskeskuksesta (yhteensä huikeat 15 euroa)
- liesi, uuni ja astianpesukone AEG, jääkaappi sama kuin aiempaankin kotiin hankittiin, eli Samsungin side by side, liesituuletin Savo
- Tapwell-hana LVI-verkkokaupasta
- vanha höyläpenkki tori.fi:stä, täällä paikallinen puuseppä käsitteli ja teki jalustan
- vanha kaappi kierrätysryhmästä
- lieden takana oleva mosaiikkilaatta oli ylijäämää veskin ikkunan reunuksesta









Keittiö toteutettiin yhteistyössä Keittiömaailman kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti