torstai 15. helmikuuta 2018

Putikon paiste








Pitäkää hatuistanne kiinni, sillä nyt se taitaa olla menoa - mitä nopeammin kevät ja kesä lähestyy, sitä enemmän mä huokailen ihastuksesta ulkona, vaellan aurinkoisella järven jäällä, siirtelen tyynyjä ja viherkasveja kotona, haaveilen uusista sisustusjutuista ja suunnittelen tulevaa Putikon kansalaisena.

Miten täältä mukaan mihinkään voisi lähteä? Nyt, kun aurinko vihdoinkin löytää tän luolan ikkunoihin, kun voi kävellä lähimpiin saariin tarkistamaan ensi kesän auringontto- ja grillauspaikkoja, kun meidän osa-helsinkiläiset naapurit ovat taas enemmän Putikossa, kun oma elämä alkaa väkisinkin löytämään omaa uomaansa punkaharjulaisena tai kun nuo pari muutosta ja rempasta henkiin jäänyttä viherkasvia alkaa taas näyttämään elonmerkkejä?

Mun jo jonkun aikaa hiljaiseloa viettänyt sisustussieluni on taas herännyt henkiin, ja oon pari päivää pyyheltänyt pitkin Putikon Suojaa milloin mikäkin kasvi, tekstiili tai taulu käsissäni ja osoitellut Mikolle porattavia paikkoja. Oonpa luomisen tuskissani itsekin porannut, vauva toisessa kädessä, kun  mies ei ollut käskytettävissä. Syy on varmasti lisääntyneen valon, sekä flunssan, joka on tainnuttanut mut muutamaksi päiväksi sohvalle, josta on tosi hyvä näkymä tarkastelemaan huonekalujen asentoja.

Tänään en ehtinyt edes kaivaa kameraa esille, vaan räpsin tohistessani kännykällä, kun auringonsäteet pysäyttivät ihastelemaan niin ulkona kuin sisälläkin. Ja kuten vikasta kuvasta huomaa, ei tuo auringon määrä täällä salissa ole mitenkään äärettömän huikea, ja jos tällaisesta määrästä hihkun ilosta, voitte kuvitella kuinka pimeetä täällä oli nuo keskitalven kuukaudet...

3 kommenttia:

  1. Hauskaa että Putikon Suojatalo on saanut asukkaat. Itse olen asunut talon yläkerrassa lapsena 60-luvun lopussa. Sillon vesi haettiin pihalta pumppukaivosta.

    VastaaPoista
  2. Onpa hauska kuulla! Asukkaitahan täällä on ollut koko ajan, kaikki 5 asuntoa täynnä, mutta me olemme uusimmat tulokkaat :)

    VastaaPoista
  3. Ompa kiva lukea tekstejä ja katsoa kuvia, koska isovanhempani asuivat tuossa talossa ja putikko tuli silloin todella tutuksi! Upeita kuvia! Tulee ihan haikea fiilis kun muistelee lapsuuden hetkiä, joita vietti tuolla yläkerrassa! 😍

    VastaaPoista