perjantai 30. maaliskuuta 2018

Nila - pizzatreeni





Huomenna, lauantaina 31. maaliskuuta, Punkaharjun Lustossa avaa ovensa Nila, uusi ja alueella ainutlaatuinen ravintola.

Nila palvelee Metsämuseo Luston asiakkaita, mutta samalla myös koko maakunnan asukasväkeä sekä turisteja ja kotimaanmatkailijoita. Nila on tyylikäs, mutta helposti lähestyttävä koko perheen bistro-pizzeria, josta löydät myös kahvilatuotteet. Ja ehdottomasti alueen toiseksi parhaan aurinkoterassin, johon aion ensi kesänä tutustua ystäväni Rósen kanssa.

Tänään perjantaina keittiön pojat pitivät viimeiset pizzaharjoitukset, ja samalla muu henkilökunta perheineen pääsi maistelemaan näitä ennakkoon niin kovasti hehkutettuja pizzoja, jotta tietävät mitä huomisesta eteenpäin on luvassa.

Ja hitto, hyväähän se oli. Laadukkaista raaka-aineista tehdyt oikeat pizzat, eikä kuulkaa mitään perus fruttidimaareja. Silti eniten odotan noita bistroannoksia, joita Elman kanssa aiotaan rientää heti huomenna maistelemaan. Tänään saatiin vain pieni sneak peek paahdettu kana -annoksesta, mutta huomenna koko lista on meidän!

























keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Talteen jääneet tilanteet

Huolestuttavaa. Aiemmin sain näppylöitä jo pelkästä ajatuksesta postata kännykuvia blogiin, mutta nyt nää viikkojen varrella kännykkään tallentuneet kännyotoskokoelmat on mun mielestä melkeinpä kivoimpia postauksia. Joko se on tää filtteriä filtterin päälle -muokkaushelppous tai sitten mun menetetty järkkärikuvaustaito, tai kummatkin. 

Niin tai näin, tässä on taas hetkiä parin viikon ajalta:


Ja täysin kuviin liittymättömiä kuulumisia:

- Elma tuntuu olevan päivä päivältä isompi persoona, hän on aivan uskomaton tyyppi
- koti ja sisustus kiinnostaa, kiitos kevään, ja oonkin vetänyt täällä aikamoista härdelliä järjestyksen kanssa
- Mikolla on paljon töitä ja stressiä, kun avaavat lauantaina uuden ravintolan
- sieltä, eli Nilasta, tulee saamaan alueen ainoat oikeat, laadukkaista raaka-aineista tehdyt käsityöpizzat. Ja paljon myös bistro-herkkuja, mutta toi pizza kyllä kiinnostelee
- Putikko alkaa heräilemään henkiin, ja voin vaan ujosti haistella sitä, mitä tää kylä tulee olemaan kesällä - en malta odottaa!
- mulla on kamala identiteettikriisi, kun toisaalta tekisi mieli aloitella ja kehitellä työkuvioita, mut toisaalta vaan upota syvemmälle äitiyskuplaan ja Elma sylissä sumutella kukkia päivästä toiseen
- kuntokuuri loppui, mut jumpat ja lenkit jäivät taas vakkariksi päivärytmiin. Tai lenkithän siinä on olleet jo melkein heti synnytyksetä alkaen, mut nyt mukana tulee myös jumpat, eikä homma kaadu siihen vaikka tulisi esim. luomileikkauksen takia taukoa, vaan ilman stressiä palautuu taas normaaliin liikuntarytmiin. Ja kun liikun, niin myös syön hyvin - ainakin pääsääntöisesti
- tosin nyt tekis AIVAN SIKANA mieli mignon-munia
- huomenna aion lenkkeillä Elman kanssa ekaa kertaa Punkaharjun kylille lounaalle. Päälle 6 km maantietä pitkin. Se on siis kevät nyt! 

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Piipahdus pihalla


















Tänään laitettiin Elmalle ohuempi haalari päälle, että hän voisi kokea pihalla oleskelun jollakin muulla tapaa kuin tönkkösuolattuna seisoskellen. Otettiin alkuillan viimeiset valonsäteet, raitista ilmaa ja ulkokävelykokemusta talteen ennen iltapuuroa, niin maittaa toivottavasti uni taas vähän paremmin. Hän on vetänyt yhteen putkeen kaikki hampaat tässä viimeisen puolen vuoden aikana, niin tuntuu, että vähän väliä vaikeroi unissaan ikeniään.

En millään jaksaisi odottaa, että päästään laittamaan pihaa ja tuota kuistia. Piha on hassun mallinen, mutta kun saadaan se aidoitettua, niin uskon, että siitä on todella paljon iloa. Vähän haikeana muistelen Keittiön ja kolmen kerroksen kaupunkikeidasta, mutta laitettiinhan sitäkin useampi vuosi siihen kuosiin, niin annan aikaa tällekin rämei...pihalle.

Kuisti on mahtava, mut haastava. Pitkä ja kapea, jossa kahdet portaat, pilareita ja avoimet reunustat. Jonkinlaista vihernurkkaa ja näkösuojaa haaveilen toiseen päähän, mutta muuten saa olla auki pihalle päin. Saa vain nähdä, että minkälaiset kalusteet tuohon löydetään. Syvyyttä ei kauheasti ole, niin kalustus pitää rakentaa seinää myöten.

Todellisuus näiden kuvien ja haaveiden takana on se, että meillä on kuisti täynnä rempparoinaa ja roskaa sekä piha auraamatta kun lumen alla nyhjöttää vanhaa kokolattiamattoa. Eli kun toi lumi joskus elokuussa sulaa, niin ehditään EHKÄ tyhjentää kuisti ja piha turhasta roinasta, kunnes tulee seuraavan talven lumet.......