maanantai 19. maaliskuuta 2018

Homecoming




Vietettiin vähän vajaa viikko Helsingissä, ja tunteet sykeröllä palattiin takaisin Putikkoon, kotiin. Kodilta se jo tuntuu, joskin tämä paikka ei ehkä ihan vielä. Toisaalta ahdisti Helsingin omakotialueiden sillit suolaliemessä postimerkkipihalla -asutus, bussiin yrmeällä naamalla astuvat tsadilaiset, koiran kakat jalkakäytävillä ja ihmeellistä kyllä, myös meriviima. Tai toi viimeinen ei kyllä ahdistanut, yllätti vain - en ollut aiemmin edes tajunnut sellaisen olemassaoloa.

Silti kotiintulo tuntui vähän haikealta, sillä se tarkoittaa taas täysin Mikon armoilla oloa. Jos Mikko on töissä, minä ja Elma nökötetään kotona tai Putikon lenkkiä tassutellen. Juna ei pysähdy Putikon pysäkillä, joka on mun mielestä tietenkin aivan pöyristyttävää, täällä ei liiku muita julkisia, mä en pääse ajamaan ajokorttia, kun autokoulut on Savonlinnassa, eikä Mikko voi mua sinne Elman kanssa kuskailla iltaisin Elman uniaikaan.




Perhe, kaverit ja Helsingin tarjoamat palvelut jäivät sinne, me tultiin tänne takaisin. Alueelle, jossa on luovutettu uuden sukupolven sisäänmuuton suhteen eikä panosteta palveluihin, jotka tarjoavat kuluttajille ja yrittäjille mahdollisuuden jäädä asumaan tänne. Elävöittää, asuttaa, perustaa perheitä ja toteuttaa tällaisia "ei onnistu Helsingissä" -unelmia, niinkuin me. Mä uskon, että nyt on otollinen aika taistella uusien ja nykyisten asukkaiden puolesta, sillä halvempi asuminen, uudet rajoittamattomat mahdollisuudet tonttien, järvimaisemien ja rakennusten suhteen, elämäntapamuutokset, puhdas ilma, metsät ja lähiruoka kiinnostavat nuorempaa sukupolvea sen verran, että jos sinne vähän laittaisi pökköä pesään, niin muutoksia tapahtuisi.

Mutta ei. Ymmärrän kyllä, että ei tää ole niin mustavalkoista, ja mun on helppo huudella hesalaisena, mutta hitto... mikä kultakimpale tääkin Punkaharjun seutu on, ja kuinka pienelläkin panostuksella tätä saatais niin turismin ja vakituisen asumisen osalta huomattavasti houkuttelevammaksi.

Meidänkin kesäkahvila jää toteuttamatta nyt siitä syystä, ettei juna tuohon viereen enää pysähdy. Ei pääse putikkolaiset käyttämään alueen (vähäisiäkään) palveluita ilman autoa, eikä alueen muut asukkaat nauttimaan ensinnäkään itse Putikosta, saatika sitten sen tarjoamista mahdollisuuksista yrittäjille, yrityksille ja yhdistyksille. Täällä on ihan käsittämättömiä tiloja ja rakennuksia, jotka jäävät nyt hyödyntämättä kokonaan.

Tulipa kannanotto, vaikka oikeesti piti vain kirjoittaa, että pitäisi päästä eroon tuosta isosta peilistä ja toisestakin samanlaisesta. Ja että onpa ärsyttävää kun täällä on sisustusjärjestelyt kesken, eikä mulla aikaa edistää asioita, kun Elma vaatii kaiken huomion itseensä ja Mikko on töissä. Ehkäpä taas hetkeksi unohdan noi asiat, ja keskityn miettimään, että kuinka voisin omalta osaltani olla avuksi tämän alueen elävöittämisessä. Ja Putikon junapysäkin takaisin käyttöönotossa.







14 kommenttia:

  1. Junan pysähtymistä Putikossa on yritetty useampaan kertaan sen jälkeen, kun pysäkki otettiin pois käytöstä. Ilman tulosta. Mutta jospa se vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin olen kuullut 🙁 En vaan haluaisi uskoa, että tämä olisi lopullinen ratkaisu.

      Poista
  2. Ihana lukea tuota sun osittaista kriiseilyä paikkakunnan vaihdon osalta. Me muutettiin Helsingistä Pohjois-Suomeen viime syksynä ja samanlaisia tunteita ja tuntemuksia on. Toisaalta alkaa tuntua kodilta, mutta toisaalta miettii, että mitä ihmettä mä täällä teen?! Juuri ne ihmiset, palvelut, oikeastaan Elämä, mikä sinne taakse jäi. Toisaalta täällä on paljon mitä ei sieltä saa, juurikin ihana koti ja rauha. Tän sun blogin löysin vahingossa ihan vasta, ja ihan hyvään saumaan, vertaistukea tarvitaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, teillä siis tapahtunut tuo muutos ihan samaan aikaan kuin meillä! Ja samoja fiiliksiä tosiaan 🙂 Hyvä kun löysit, ja toivottavasti jaat omia fiiliksiä jatkossakin, niin mäkin saan vertaistukea 😅

      Poista
  3. Autokoulun teoriatunnithan voi suorittaa virtuaaliteorioina vaikka kotoa. Jotkin autokoulut niitä tarjoaa ja niihin voi osallistua ympäri Suomen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo teoriat kyllä hoituisi juurikin noin, tosin ärsyttäisi maksaa paikalliselle autokoululle täysi summa vaikka teoriatunnit jää välistä, heillä kun ei vähennetä hintaa vaikka ei teorioita heillä kävisi... ajotunnit on kuitenkin nyt se mikä aiheuttaa isoimman ongelman ☹️

      Poista
  4. Miksei Mikko opeta sua? Perheenjäsenhän voi hankkia opetusoikeuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska Mikollakin on ollut kortti vasta hetken, ja ajo-opetusta varten sen olisi pitänyt olla vähintään kolme vuotta 🙂

      Poista
  5. Olipa ihana lukea kommenttejasi tästä seudusta! Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että täällä on niin paljon hyvää, mikä pitäisi saada tuotua paremmmin esille. Nyt vain tarvittaisiin kaupungilta rohkeutta uskoa tulevaan ja tehdä oikeita siirtoja, jotta nuorempaa väkeä saataisiin tänne. Mukavaa keväänjatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Nyt vaan toivotaan, että sielläkin tämä tajutaan :) Ihanaa kevättä sinnekin!

      Poista
  6. Eikös nykyään kuka vaan, jolla on opetusluvat, voi opettaa ajamaan? Eli ei tarvitse olla perheenjäsen. Uskoisin, että jos siellä kylällä on nuoria, niin varmasti on joku isä tai äiti opetusluvat taskussa :) Nyt vaan puskaradio huutamaan, eiköhän sieltä opettaja löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puskaradio on huudellut jo hetken ja nyt se näyttää tuottaneen tulosta, sillä mulla taitaa olla opettaja! 😎

      Poista
  7. Täytyy sanoa, että oon sun kanssa ihan samaa mieltä siitä, miten surullista on, kun pieniltä paikkakunnilta ja kylistä viedään viimeisetkin palvelut niin, että siellä asumisesta tehdään äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta.

    Oon itse toimittajaopiskelija ja törmäsin sun instaan ja blogiin vahingossa, mutta jaan tosi paljon samoja tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia kuin sä oot nyt toteuttamassa! Tuntuu ristiriitaiselta, kun töiden osalta tulevaisuus vie pk-seudulle, mutta samalla haluaisin tarjota omalle (tulevaisuuden) perheelle myös rauhaa, tilaa, luontoa ja laajempaa näkökulmaa elämästä kuin mitä Helsingin pyörteessä löytyy. Näin itäsuomalaisena toivoisin itsekin, että pienet paikkakunnat saisivat uutta elämää ja pieniä, moderneja kyläyhteisöjä nuorista perheistä. Tuntuu niin kamalalta tuhlaukselta, että monet kylät vain autioituu!

    Käyn jotenkin jatkuvaa sisäistä kamppailua sen välillä, mikä olisi järkevää ja mikä tuntuu sisimmässä oikealta, mutta on ihan mahtavaa, että voi näin blogin muodossa nyt seurata jotakuta, joka on uskaltanut tehdä tällaisen päätöksen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja sori kun kesti vastata! Ymmärrän sun tahtojen taistelut. Kovasti kyllä toivon, että rohkenette lähteä elävöittämään aluetta ja tekemään teidän tulevaisuudesta ainutlaatuista. Työt kun pystyy nykyään suuriltaosin tekemään myös etänä 🙂 Ihana päivittää blogia ajatellen, että joku toinen tuumii samanlaisen elämäntapamuutoksen äärellä! ❤️

      Poista