keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Talteen jääneet tilanteet

Huolestuttavaa. Aiemmin sain näppylöitä jo pelkästä ajatuksesta postata kännykuvia blogiin, mutta nyt nää viikkojen varrella kännykkään tallentuneet kännyotoskokoelmat on mun mielestä melkeinpä kivoimpia postauksia. Joko se on tää filtteriä filtterin päälle -muokkaushelppous tai sitten mun menetetty järkkärikuvaustaito, tai kummatkin. 

Niin tai näin, tässä on taas hetkiä parin viikon ajalta:


Ja täysin kuviin liittymättömiä kuulumisia:

- Elma tuntuu olevan päivä päivältä isompi persoona, hän on aivan uskomaton tyyppi
- koti ja sisustus kiinnostaa, kiitos kevään, ja oonkin vetänyt täällä aikamoista härdelliä järjestyksen kanssa
- Mikolla on paljon töitä ja stressiä, kun avaavat lauantaina uuden ravintolan
- sieltä, eli Nilasta, tulee saamaan alueen ainoat oikeat, laadukkaista raaka-aineista tehdyt käsityöpizzat. Ja paljon myös bistro-herkkuja, mutta toi pizza kyllä kiinnostelee
- Putikko alkaa heräilemään henkiin, ja voin vaan ujosti haistella sitä, mitä tää kylä tulee olemaan kesällä - en malta odottaa!
- mulla on kamala identiteettikriisi, kun toisaalta tekisi mieli aloitella ja kehitellä työkuvioita, mut toisaalta vaan upota syvemmälle äitiyskuplaan ja Elma sylissä sumutella kukkia päivästä toiseen
- kuntokuuri loppui, mut jumpat ja lenkit jäivät taas vakkariksi päivärytmiin. Tai lenkithän siinä on olleet jo melkein heti synnytyksetä alkaen, mut nyt mukana tulee myös jumpat, eikä homma kaadu siihen vaikka tulisi esim. luomileikkauksen takia taukoa, vaan ilman stressiä palautuu taas normaaliin liikuntarytmiin. Ja kun liikun, niin myös syön hyvin - ainakin pääsääntöisesti
- tosin nyt tekis AIVAN SIKANA mieli mignon-munia
- huomenna aion lenkkeillä Elman kanssa ekaa kertaa Punkaharjun kylille lounaalle. Päälle 6 km maantietä pitkin. Se on siis kevät nyt! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti