sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesän käynnistys kuvin

Huh, olipahan iso kynnys astua kirjoittamaan postausta, kun viime kerrasta on vierähtänyt useampi viikko aikaa, ja kun tehtävää olisi nyt niin paljon, ettei tuhannenmiljoonan kertyneen kuvan läpikäynti oikein houkutellut.

Nyt ne on käyty läpi, ja todettu, että 19 niistä kelpaa blogiin kertomaan miltä nämä kuluneet viikot ovat näyttäneet, ja loput voi poistaa kännykän kapasiteettia kuluttamasta.

Tässä nyt ensin kuvin, ja sitten listauksena se, kuinka meidän kesä on käynnistynyt:


- Kuisti on kaidetta vaille valmis
- Kuulin, että tossa viimeisen kuvan aitiopaikalla, omenapuun alla, on nähty karhu. Ja täällä Putikossa karhuja muutenkin useasti. Oon tästä hieman järkyttynyt, ja oonkin jo kerran lenkkeilyt napatanssijan nilkkakoru varustuksenani.
- Perustin firman, tarusassi.fi, ja näin käynnistelen työaivoja n. 1,5 vuoden jälkeen. Työsuhde Bassoradiolle on voimassa edelleen, mutta haluan ideoida ja toteuttaa siistejä juttuja täälläkin ollessani - mieluiten vielä tämän alueen hyväksi.
- On hemmoteltu itseämme ruoalla, viinillä, uinnilla, auringolla, Luston aseman taidelaiturin avajaisilla ja pitkillä lenkeillä.
- Sen lisäksi, että aloitin työhommat ja sain jo ensimmäiset toimeksiannotkin, pystytän sitä meidän juhannusviikolla avattavaa kesäkahvilaa, opiskelen ajo-opetuksessa ja sovin telsukuvaukset tänne meille kesäkuun lopulle. Ikkunaremonttikin pitäisi mahduttaa johonkin väliin - mieluiten hyvissä ajoin ennen kuvauksia, kuistin kaide ja kalustus pystyttää, kotona ripustaa lamppu ja salin alkuperäiset jumpparenkaat 5 metrin korkeudesta roikkumaan. Omaa aikaa toteuttaa näitä on tasan 2 päivää viikossa, joista nekin menee isolta osalta perheen yhteisiä asioita hoitaessa. Voipi siis olla, että kohta Elmaa odottaa hoitotätihommat. Ja mua hermohoitolaitos.

torstai 3. toukokuuta 2018

Hiipivä posliinipantteri ja pyllistävä piski



Voi apua. Ei ollutkaan mikään kovin helppo nakki tämä kuvaus, kun Elma on saanut nyt jonkun hysteerisen äitikuumetartunnan. Ihan koko ajan pitäisi olla muhun kosketuksissa, enkä saa tehdä mitään sellaista mikä ei liity häneen. Kamera lähes koitui hänen kohtalokseen tänään, tai siltä se ainakin kuulosti. Toivottavasti menee nopeasti ohi tämä vaihe ja saadaan meidän itsenäinen leidi takaisin.

On muuten hassua, et vaikka Elmalla on nyt joku tollanen äitin sylivauvavaihde päällä, niin samaan aikaan ollaan kuitenkin hämmästelty sitä, miten iso tyttö tuo jo on. Elman kanssa pystyy kommunikoimaan aivan eri tavalla kuin vaikka pari viikkoa sitten. Ei vielä tule kunnollisia lauseita, lähinnä vaan sanoja siellä täällä, mutta ilmeet, eleet ja reagoinnit on sellaisia, että nyt pitää ihan tosi miettiä mitä sanoo ja tekee, kun toinen ymmärtää i h a n  k a i k e n. Jaiks.

Tämä Elman tilannekatsaushan ei liity kuviin ei sitten mitenkään, mutta en voinut pidätellä näpyttelyäni. Kuvista sen verran, että siellä niitä uusia juttuja nyt näkyy. Ja on näkymättä, koska ensimmäiseksi kertomani tilanne. Huomasin taas kuvia siirtäessäni, et kas, siellähän on Elman kaulaliinoja ja vessapaperirullia kuvissa, mutta hei - niinhän niitä aina on. En oo tähänkään asti osannut ajatella, että sisustuskuvia pitäisi stailata, niin en aio tehdä sitä jatkossakaan. Siisti koti inspiroi kuvaamaan, mutta en mä vaan osaa poimia mitään arkeen kuuluvia asioita sieltä kuvausta varten pois. Enemmän mua muidenkin kodeissa inspiroi elämä, ei teatraalisuus.


















keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Vain elämää ja vähän kuusenkerkkäjuustokakkua


Hupsista, pahoittelut hiljaiselosta. Täällä Sassi-Lahtisen perheessä on nyt niin monta rautaa tulessa, että ollaan lamaannuttu kaiken suhteen, eikä saada enää mitään aikaiseksi. Kämppäkin on jossain välitilassa koko ajan, matot vinksallaan, hämmentäviä kasaantumia siellä täällä ja kylppärikin näyttää Tshernobylin jälkeläiseltä.

Me suunnittellaan patiota ja kahvilaa, odotellaan ikkunaremontin varmistumista, ja jännitetään mahtaako nää kaikki ehtiä ennen kesäkahvilaa ja kotikuvauksia - ja istutaan sohvalla eikä tehdä asialle mitään. Sille ikkunaremontille ei tietty ees voida muuta, kuin puhista ikkuna- ja remppafirman niskaan.

On täällä tapahtunut myös jotain edistystä, sillä luulen, että ollaan vihdoinkin löydetty salissa edes jonkinasteinen pysyvämpi järjestys. Sen myötä tietenkin kaikki on nyt kesken, kun keksin alkaa rakentamaan oikein massiivista "viherseinämää", eikä sopivan isoja kasveja meinaa löytyä mistään. On sitten ens talvena kiva katsoa, kun kasveja kuolee kilpaa ja niihin käytetty raha häviää kuin tuhka tuuleen.

Mitähän muuta tänne kuuluu? No, ainakin sitä, että Putikko on herännyt henkiin. Elma on aivan ihmeissään, kun pitkän, pimeän ja hiljaisen talven jälkeen joka pihalla on ihmisiä touhuumassa. Mökkiläiset viihtyy vikonlopun tai pidempään, ja ilmeisesti täällä on tapana nukkua talviunta, sillä yhtäkiä ympärillä on myös vakituisia kyläläisiä.

Ohessa kuvia kuluneilta viikoilta. On mm.:

- vietetty aikaa omalla ja muiden pihoilla
- syöty ja herkuteltu (voispa aina syödä sitruunaista kuusenkerkkäjuustokakkua....)
- avattu Nila virallisesti
- sekä myös grillikausi, vähemmän virallisesti
- hengattu kotona
- ihasteltu Hotelli Punkaharjun viherkasveja
- mietitty, että kuinka ne voisi vahingossa vaihtaa paikkaa tänne Putikon Suojaan
- juhlistettu vappua naapurin vohvelikutsuilla ja Hotelli Punkaharjun brunssilla

Nyt meen aloittamaan tämän asunnon raivauksen. Sitten kuvaan tänne sen jo mainitsemani uuden järjestyksen ja kerron meidän viimeisimmät ahaa-elämykset, jotka ollaan tän hallin sisustuksen kanssa saatu.