torstai 3. toukokuuta 2018

Hiipivä posliinipantteri ja pyllistävä piski



Voi apua. Ei ollutkaan mikään kovin helppo nakki tämä kuvaus, kun Elma on saanut nyt jonkun hysteerisen äitikuumetartunnan. Ihan koko ajan pitäisi olla muhun kosketuksissa, enkä saa tehdä mitään sellaista mikä ei liity häneen. Kamera lähes koitui hänen kohtalokseen tänään, tai siltä se ainakin kuulosti. Toivottavasti menee nopeasti ohi tämä vaihe ja saadaan meidän itsenäinen leidi takaisin.

On muuten hassua, et vaikka Elmalla on nyt joku tollanen äitin sylivauvavaihde päällä, niin samaan aikaan ollaan kuitenkin hämmästelty sitä, miten iso tyttö tuo jo on. Elman kanssa pystyy kommunikoimaan aivan eri tavalla kuin vaikka pari viikkoa sitten. Ei vielä tule kunnollisia lauseita, lähinnä vaan sanoja siellä täällä, mutta ilmeet, eleet ja reagoinnit on sellaisia, että nyt pitää ihan tosi miettiä mitä sanoo ja tekee, kun toinen ymmärtää i h a n  k a i k e n. Jaiks.

Tämä Elman tilannekatsaushan ei liity kuviin ei sitten mitenkään, mutta en voinut pidätellä näpyttelyäni. Kuvista sen verran, että siellä niitä uusia juttuja nyt näkyy. Ja on näkymättä, koska ensimmäiseksi kertomani tilanne. Huomasin taas kuvia siirtäessäni, et kas, siellähän on Elman kaulaliinoja ja vessapaperirullia kuvissa, mutta hei - niinhän niitä aina on. En oo tähänkään asti osannut ajatella, että sisustuskuvia pitäisi stailata, niin en aio tehdä sitä jatkossakaan. Siisti koti inspiroi kuvaamaan, mutta en mä vaan osaa poimia mitään arkeen kuuluvia asioita sieltä kuvausta varten pois. Enemmän mua muidenkin kodeissa inspiroi elämä, ei teatraalisuus.


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti