keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Metsäsienilasagne


Erittäin pitkästä aikaa löysin tieni blogiin ja reseptipostausten pariin...

Alla ohje maukkaaseen ja ajankohtaiseen metsäsieniruokaan, tämä syntyi siitä mitä kaapista ja metsästä sattui löytymään eli ei mitään kauheeta hifistelyä ole luvassa. Eiku lasagnea tekemään!

400g metsäsieniä (itse käytin kantarellia ja suppilovahveroa)
1kpl keltasipuli hienonnettuna
200g pakaste pinaattia
150g voi
150g vehnäjauho
1,3l vesi
2dl kaurakerma
100g aurajuusto muruna
lasagnelevyjä
emmentalia tai muuta perus juustoa
parmesan-juustoa
suolaa, mustapippuria

Paista metsäsieniä ja sipulia pannulla kunnes nesteet haihtuu ja sienet ruskistuu vähän.
Sulata kattilassa voi ja lisää siihen vehnäjauhot, sekoita tasaiseksi ja lisää kylmä vesi nauhana kokoajan sekoittaen. Anna poreilla hiljalleen noin kymmenen minuuttia välillä sekoittaen.
Lisää kattilaan sieni-sipuliseos, kaurakerma, aurajuusto ja pinaatti, sekoita kunnes pinaatti sulaa. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

Laita vuokaan sienikastiketta ja lasagnelevyjä vuorotellen, aloittaen kastikkeesta ja lopettaen kastikkeeseen. Raasta päälle emmentalia ja parmesania. Laita vuoka 175-asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Nosta pois uunista ja nauti!


-Mikko

maanantai 22. lokakuuta 2018

Monday mood















Karvatossut, palloleikit, samettia sametin päällä, aamukahvi puolenlitran tuopista, Hotelli Punkaharju ja sen ravintola erinäisissä lehti- ja kirjajutuissa. Nää kaikki on olleet nyt kovassa huudossa.

Tänään kävin monen viikon jälkeen työhuoneella, ja tuli heti sellanen tunne, että työasiat on selkeämmässä hoidossa. Hassua, miten paljon joku pieni työhuone ja siellä vietetyt pari tuntia voi vaikuttaa.

Vähän enemmän aikuiselta ihmiseltä ja vakavasti otettavalta yrittäjältä musta tuntuisi, jos pääsisin sinne työhuoneelle ilman aviomieheltä saatua autokyytiä. Ihan joka päivä toi yhteensä 13 km lenkkeily ei nappaa, joten pitää nyt vihdoinkin saattaa loppuun se kesällä aloitettu autokoulu... plääh.

Nyt maanantaisauna! Aiotaan jatkossa petrata saunomisen kanssa, sillä tänne muuton jälkeen se on jäänyt ihan tosi huolestuttavan vähiin - Helsingissä kun meillä oli oma sauna, ja täällä se on taloyhtiön, ja näin ollen eri tilassa meidän asunnon kanssa. Jotain saunomisen vähäisestä määrästä kertoo se, että kun Elma kuuli tämän illan saunasuunnitelmista, hihkui hän innoissaan, kuinka pääsee mummin ja papan luokse... Täytyy siis tänään avarataa hänen maailmaansa esittelemällä hänelle uudestaan Putikon Suojan sauna.


lauantai 20. lokakuuta 2018

Lihaton lauantailounas



Kuten ig-stoorissani uhosinkin, olemme Mikon kanssa päättäneet, että meidän perhe vähentää lihan syömistä seitsemästä päivästä viikossa pariin kertaan viikossa.

Syy tähän on varmasti hyvin selkeä, ajankohtaisiin uutisotsikoihin viitaten, mutta ihan myös mielenkiinnosta haluan nähdä, että tuntuuko tämä muutos missään. Voinnissa, vartalossa tai omassatunnossa. Saa nähdä!

Muutosta on takana nyt n. viikko ja ainakin tähän asti on ollut tosi helppoa. Elma tosin syö päiväkodissa mitä muutkin syö, mutta minä ja Mikko pyritään myös arkisissa ulkona syömisissä valitsemaan lihaton versio. Sitten niinä päivinä kun lihaa syödään, syödään kunnon lihaa, lähituottajien lihaa ja riistaa hyödyntäen.

Tänään lauantailounaasta vastasin minä. Mikolle lauantai on työpäivä, joten me harvemmin ehditään nautiskelemaan lauantaisin mitenkään kovin hitaasta tai hienosta lounaasta. Tämäkään ruoka ei ollut poikkeus, sillä se taisi valmistua puolessa tunnissa, ja oli helppoakin helpompi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan aikaa olisi mennyt hieman pidempään, sillä ajatuksena oli käyttää spelttiä. Lukaisin keitto-ohjeen uusiksi ja huomasin, että jyviä pitää liottaa yön yli ja sitten keittää ja hauduttaa yhteensä yli tunnin. Jyvät jäivät siis likoomaan huomista ruokaa varten, ja kaivoin hätävaraksi riisiä.

Tässä siis savojinkaali-kupit riisi-avokado--mustatorvisieni-feta-salaattitäytteellä:







Kiehautin riisin ja kuivatut mustatorvisienet basilika-tomaatti-luomuliemikuutiolla maustetussa vedessä (jos olisin käyttänet tuoreita sieniä, olisin vain nopeasti paistanut ne pannulla). Leikkasin savoijinkaalin lehtiruotia ohuemmaksi sen kääntöpuolelta, ja ryöpäytin lehdet nopeasti samassa vedessä, jossa riisit ja sienet kiehuivat. Kätevä emäntä vältti lisätyövaiheita, sekä toisen keitinveden maustamisen.

Pilkoin salaattiainekset kippoon, tällä kertaa käytin lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia, kevätsipulia, persiljaa ja avokadoa. Puristin sekaan reippaasti sitruunamehua, lisäsin riisi-sienisekoituksen ja maustoin vielä mustapippurilla. Reilu loraus oliiviöljyä, ja kaikki sekaisin.

Savoijinkaalikupit lautaselle, täytettä päälle, luomu-fetajuustoa kruunuksi ja tiraus sitruunamehua ja aikuisten annoksiin myös sormisuolaa.

Hyvin maistui, vaikkakin ensi kerralla kyllä lisään annokseen myös reilun kukkurallisen creme fraichea tai muuta hapankermaista. Mikko myös tuumasi, että jos avokadon olisi muussannut kunnolla ja sitten sekoittanut täytteeseen, olisi täyte ollut koostumukseltaan helpompaa kuppisyötävää. Laitan vinkin korvan taakse, ja testaan ensi kerralla näillä ahaa-elämyksillä!






Huomista odottelemaan jäävät speltit, jotka sai vahingossa yrttikylvyn, kun laitoin ne likoamaan kulhoon, jonka pohjalla oli kuivayrttipölyä:


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Suomen kaunein koti Putikon Suojassa

No kyllä, tämä on se perinteinen bloggarin tekemä postaus siitä, että ovat olleet mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa. Mutta hei, onhan se aikamoinen projekti! Minä, joka olen elämäni aikana ehtinyt esiintyä suorissa telsuohjelmissa ja kaikenmaailman kissanristiäisissä, en osannut jännittää itse ohjelman tekemistä pätkääkään, mutta kuvausryhmän poistuttua iski ekaa kerran kutkutuksen tunne vatsaan, kun tajusin, että hetkinen, kohta joku arvostelee meidän asunnon koko kansan edessä. Että mihin sitä on nyt tullutkaan lupauduttua mukaan, ja apua enhän mä ottanut ees Elman pottaa ja siivousämpäreitä pois veskistä tai miettinyt sängyn petausta kahta sekuntia pidempään. Mikko taas on jännittänyt omaa esiintymistään ihan koko ajan, ihan sieltä päivästä saakka, kun päätettiin lähteä mukaan. Raukkaparka, tirsk.

Vaikka seison ihan täysin sen kuvausajankohdan sisustuksen takana - se näytti juuri siltä kun meidän kodin kuului näyttää 6 kk asumisen jälkeen - niin myönnän kyllä miettineeni tässä syksyn ja miljoonannen sisustusmuutoksen aikana, että oliko ihan fiksua suostua tällaiseen mukaan noin lyhyen asumisajan jälkeen. Eihän mikään koti ole vielä tossa vaiheessa valmis. Mutta sitten tajusin, että herttinen sentään, eihän mun koti ole koskaan valmis! Muuttuva koti on elävä koti. Vaikkakin myönnän, että kolme päivää ennen kuvauksia puhkaistut makuuhuoneiden ikkunat oli vähän liian viime tippaan jätetty remontti... puuh.

Mä olen jo ehtinyt kurkkia tuon meidän jakson Katsomosta ennen varsinaista esitysaikaa, joka on tänään klo 20 Maikkarilla. En aio hiiskua lopputuloksesta mitään, niin halukkaat saa pitää jännityksen loppuun saakka, mutta sen sanon, että olin tosi iloinen meidän saamista kommenteista. Vaikka muiden mielipiteet ei vaikuta omaan sisustusmakuun tai -suunnitelmiin, niin tuntuihan se kivalta kuulla ulkopuolisen ja vielä "asumisen ammattilaisten" näkemys meidän huvikummusta. Ainoa jaksossa näytetty moite oli sellainen, jonka kyllä ymmärrän, mutta josta ollaan eri mieltä. Tuomarit kun arvostelivat makuuhuoneiden ja muun asunnon välistä kontrastia - uutta valkoista sekä vanhaa tunnelmaa ja materiaalia. Me taas haluttiin tehdä se tarkoituksella, sillä ollaan aiemmin asuttu ihan valkoisissa ja moderneissa kodeissa, ja muutto tällaiseen mahtipontisen historialliseen ja tummanpuhuvaan asuntoon oli tosi iso muutos. Makuuhuoneista saatiin sellanen pieni loikkaus siihen modernimpaan Mikkoon ja Taruun, sillä kuten ohjelmassakin sanon, niin me ei haluttu kajota näihin tän talon värimaailmoihin ja seinäpaneeleihin.

Voi kuitenkin olla, että ajan kanssa myös makkarimaailman materiaalit ja sävyt pikkuhiljaa suodattuvat tähän muuhun asuntoon sopivammaksi. Tai sopivammaksi ja sopivammaksi, kyllä ne mun mielestä sopii tänne ihan hyvin - täällä näyttää meiltä!

Mä oon kyllä niin ylpeä meidän Putikon Suojasta. Meidän rakas oma ihana koti. Oltiin kaksi viikkoa reissussa ja tuo aika sai mut kaipaamaan kotiin enemmän kuin koskaan aiemmin olen koti-ikävää tuntenut. Nyt en haluaisi poistua täältä mihinkään!
















Ps. Muuttuva koti on tosiaan melko elävä koti... sohva seilaa näissäkin kuvissa paikasta toiseen, hihi.