lauantai 23. maaliskuuta 2019

Loman lähtölaskenta













Viimeiset maaliskuiset hetken Punkaharjulta, tällä kertaa kuitenkin oman kodin sijaan Hotelli Punkaharjusta.

Ostettiin siskojen kanssa meidän isälle miesten hemmotteluviikonloppu hotellilla, ja siellä se mun isukki nyt sitten muiden miesten kanssa painelee menemään Mikon raakamakkaratyöpajoista lumikenkäretkille ja rantasaunasta pizzaworkshoppiin sekä olutmaisteluun.
Mikko sai vielä painella vain töitä, ja on nytkin iltaserviisissä, ennen kuin päästään livahtamaan lomalle.

Kuten aina, niin meinasi taas tulla melkoinen hoppu. Mulle ei mahdu mitkään kesäiset vaatteet päälle, joten piti ostella sitten lomaa, kevättä ja kesää varten mammamekkoja. Ja koska en suostu ostamaan mitään huonolaatuisia keinokuituja, niin ainoat vaihtoehdot tuntuivat olevan viskoosimekot. Ja nehän sitten tuppaa kutistumaan tai menettämään muotonsa pesussa, joten edessä oli pesurupeama, muokkaus tai venytys sekä sitten kosteana silitys. Nyt pitäis kuitenkin olla sopivia, hyvälaatuisia ja hiton nättejä mekkoja laukku täynnä!

Saatiin juuri viime hetkillä myös uusi valvontasysteemi tänne. Hankittiin se kyllä lähinnä siksi, että sillä voi jatkossa työpäivien ajan vahtia Leksaa ja myöskin komentaa sitä tuhmuuksia tekevää junttipullaa kaiuttimen kautta. Valvontasysteemi on varmasti hyvä varmuuden vuoksi muistakin syistä, mutta meillä on kyllä täällä oikein toimivat systeemit ihan muillakin keinoin, etten oo koskaan ollut asiasta huolissani. Nyt on sitten kuitenkin tuplavarmistus, ja myös Leksan riettailuille lopetus, hih.

Teen huomenna kaikkeni, että muistan pakata kameran mukaan! Ehkäpä innostun jo Portugalista päivittelemään kuvien kera, tai ehkäpä säästelen kotiin. Niin tai näin, kuvia kuitenkin tulossa!


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Keittiömestari ja kokki



Oon sillä lailla tyhmästi tehnyt, että on tullut haalittua vähän liikaa töitä. Tarkoitus oli himmata kohti kevättä raskauden edetessä, mutta kivoille projekteille on vaikea sanoa ei. Onneksi yhden rupeaman deadline oli tänään, eli ensi viikolla voin yhtä hommaa kevyempänä painaa täysiä muutamaa muuta, ja sitten - aiemmista suunnitelmista poiketen - meinaan ottaa Portugalin ihan vain ja ainoastaan lomana. Tai yritän ottaa.

Ennen lomaa tapahtuu kuitenkin yksi sellainen asia, joka saa mut hetkeksi odottamaan jotain muutakin kuin aurinkoa ja Etelä-Portugalin kevättuulia. Ensi viikolla meinaan saapuu meidän uusi sohva! Eli muutaman päivän kuluttua odotettavissa järjetön määrä kuvia uudesta, lähes neljämetrisestä muotokulmasohvastamme.

Nyt kuitenkin kameraan tallentuneita hetkiä viime päiviltä. Saa luvan tallentua Portugalissakin, on meinaan monen vuoden tauon jälkeen sellainen tunne, että otan ihan kamera-kameran mukaan matkalle!



















tiistai 12. maaliskuuta 2019

Putikon jälkeen tulee Portugali



Kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen päästään taas Portugaliin. Siellä on jo usean vuoden ajan käyty ihan vuosittain, joten tämä Elman myötä tullut tauko on päässyt kasvattamaan ihan järkyttävän kovan kaipuun.

Olihan se tietty ihan hyväkin käydä välillä muilla mailla pyörähtämässä, vaikkakin enemmän se tuntui muita ihmisiä ihmetyttävän, että kuinka me nyt taas sinne Portugaliin ja taas sinne samaan paikkaan. Välillä on vaihtelun vuoksi kiva piipahdella muuallakin, ja nautin kyllä niin Italiasta kuin Espanjastakin, mutta kyllä me taidetaan taas seuraavat pari reissua suunnata tuttuun ja turvalliseen Portugaliin. Varsinkin nykyään, kun lentämiseen suhtautuu vähän tiedostavammin kuin aiemmin, niin tulee tarkemmin pohdittua, että mihin se kannattaa käyttää.

Kyseessä on siis meidän perhetuttavien maatilamainen paikka pienessä kylässä Etelä-Portugalissa. Piha on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni, tunnelma leppoisa ja isännät mitä ihanimmat. Aamulla heräät lintujen viserrykseen ja kyyhkyjen huhuiluun, huikkaat huomenet takapihalla ulkoilevalle Leo-hepalle ja malttamattomana heräämistäsi odotteleville koirille. Onpa pihalla tallustellut myös aaseja, ja nykyään kuulemma lampaitakin.

Sitrushedelmät saa suoraan oman pihan puusta ja tila on ympäröity mm. appelsiini- ja viinitarhoilla. Tästä tukikohdasta me pyrähdellään milloin Lissaboniin ja milloin pitkin etelärannikon kyliä ja kaupunkeja.

Ennen Elman syntymää me puntaroitiin ihan tosissamme muuttoa ja ravintolan pystyttämistä Portugaliin. Mutta sitten tuli Putikko. Saa nähdä, tuleeko joskus vielä myös Portugali! Kesät Putikossa ja talvet Portugalissa - miksei.





























Suurimmassa osassa näistä kuvista mä odotan Elmaa noin kolmannella kuulla. Mä muistan kuinka musta tuntui siltä, että mulla on maailman isoin raskausmaha ja olin siitä aivan äärettömän ylpeä. Nyt kun näitä katsoo, niin täytyy todeta, että ei sitä raskautta välttämättä ihan kauhean helposti bongaa, jos ei tiedä mitä etsii. Tirsk.

Ihana päästä esittelemään Elma meidän perhetuttaville, ja perhetuttavat meidän Elmalle. Elma odottaa matkaa yhtä malttamattomana kuin me vanhemmatkin, ja onkin jo epätoivoisena ehtinyt sekoittaa Punkaharjun uimahallin Portugaliin, kummassakin kun voi uida. Ehkä niiden ero selkeytyy sitten kun hän vihdoinkin pääsee kokemaan ihan oikean Portugalin!