lauantai 5. tammikuuta 2019

Talvinen touhupuisto omalla pihalla

















Nyt toista talvea täällä Putikossa viettävänä olen tullut päätökseen, että täällä aina talvisin unohtuu lumihanat auki. Sitä lunta alkaa ripsimään enemmän jossain vaiheessa joulukuuta, ja sateen yltyessä se kestää päivä tolkulla ja lopulta unohtuu päälle. Sitä lunta voi tulla aivan järjettömiä määriä. Muistan viime maaliskuussa kauhistuneena päivitelleeni, ettei tää lumi voi mitenkään sulaa ennen seuraavaa elokuuta. Nyt oon jo viisaampi - kyllä se juhannukseen mennessä sulaa! Viime vuonna suli hienosti jo ennen kesäkuuta.

Se mikä tästä tekee vielä entistä ihanempaa on se, että täällä lumi on oikeasti valkoista. Myös tienvierustat. Puhtaan valkoista puuterilunta paikat pullollaan, ihanaa.

Eli antaa sataa vaan, kunhan tää talvi muistaa antaa tilaa keväälle ja kesälle sitten aikanaan - ja ajallaan!

Sitä odotellessa me viihdytään tässä lumimaailmassa oikein mieluusti. Pulkka- ja potkukelkkaretkiä, oman pihan lumilinna- ja pulkkamäkileikkejä, aurinkoisella säällä autiolla järven jäällä vaeltamisia, ja puulajipuiston läpi laavulounaalle seikkailemisia.

Siitä tulikin mieleeni, että mulla on kännykällä monta kuvaa aivan jäätävän upealta Karjalankallion laavulta, joka sijaitsee puulajipuiston reunamilla. Taidankin seuraavaksi postata ne tunnelmat ja hehkutukset siitä retkipaikasta!

4 kommenttia:

  1. Onnea jo näin etukäteen uuden putikkolaisen johdosta!
    Onpa ihania lumikuvia Putikon raitilta, kyllä kelpaa keikkailla ja pulkkailla.
    Sitten kun oman pihan mäet alkavat tuntua pieniltä, noin sadan metrin päästä tien toiselta puolelta löytyy aikanaan kovassa käytössä ollut ilmeisesti entinen hiekkamonttu. Sitä kutsuttiin rapahaudaksi.Ehkä olettekin sen löytäneet. Siellä on niin moni laskenut mäkeä pahvin paloilla (ei ollut pulkkia) ja suksilla. Usein rapahauta oli täynnä lapsia. Lapsien kasvaessa suksilla mäen laskuun sopivia paikkoja ovat esim. ukko-pata ja perä-lontoo. Paikkojen nimet ovat niin herkullisia.

    VastaaPoista
  2. Ooh, kiitos vinkeistä Tuula! Paikat saattavatkin olla tuttuja, mutta ei noilla nimillä. Täytyykin käydä heti jonkun paikallisen naapurin kanssa läpi mistä tarkalleen löydetään noin hauskasti nimetyt paikat :)

    VastaaPoista
  3. Aikojen alussa Putikossa asuneena olen seurannut silloin tällöin sivujasi. Nyt osui ja upposi tuo kuva potkukelkalla laskusta pitkin Putikon raittia. Tuli vanhat ajat mieleen, jolloin kylän runsas nuoriso pani jopa viisi potkukelkkaa peräkkäin "junaksi" ja ei kun pimeetä raittia alas asemalle. Ainoa valo illan pimeidessä saattoi olla suojatalon kuistin yksi lamppu. Ja hauskaa oli.
    Tuosta Tuulan mainitsemasta Padasta muistan aina, kun sitä laskettiin suksilla vauhdilla alas ja vastamäessä tuuperruttiin nenällemme, tai pehvallemme. Oi niitä aikoja. Nyt Padan maisema on joskus tehtyjen hakkuiden jäljiltä aivan toisenlainen kuin ennen.
    Toivon, että teille jää joskus Putikosta samanlaisia muistoja kuin meikäläiselle eläkepapalle Lahdesta.
    Terv. Ilkka Lahdessa, Ili Putikossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi - olisipa tuollaista lasten riehaa edelleenkin täällä Putikossa! Mutta vaikka nykyään onkin hiljaisempaa, niin kyllä Putikko on meihin jättänyt jo tässäkin vaiheessa vahvan muistijäljen, ja Elma on kyllä saanut elää uskomatonta lapsuutta täällä! Vielä kun vaan olisi ikätovereita naapureina :)

      Poista