lauantai 23. helmikuuta 2019

Marokkolaismatto- ja lokerikkomania



Helmikuulle on osunut useampi uusi hankinta, mutta syytän tästä sumasta hyvää tuuria sekä aiempaa huonoa vointia, sillä nämä eivät kyllä ole mitään hetken mielijohteita, vaan pidempiaikaisia todellisia tarpeita. En vaan oo jaksanut tehdä asioiden eteen mitään ennen tätä! Muilla ihmisillä se "kevättä rinnassa" -sanonta taitaa tarkoittaa jotain pariutumishormoneita, mulla se taas yleensä tarkoittaa sisustusvimmaa. Siinä rytäkässä ei kuulkaa pärjää ees raskauspahoinvointi, joka sitten kokikin parhaimmaksi poistua paikalta. Hyvä niin.

Pidemmittä näpyttelyitä, tässä tulee meidän viime päivinä kotiutuneet sisustusuutuudet:






Billnäsin vanha lokerikko. Ollaan metsästetty tähän "eteiseen", eli keittiön päätyseinään, sopivaa säilytysjärjestelmää, eikä vaan mikään oo ollut oikeankokoinen tai visuaalisesti silmää miellyttävä. Kunnes sitten Pajunkissa kuvasi ig:ssä stooria erään helsinkiläisen kirpputorin alakerrasta, ja videossa vilahtanut lokerikko vei mun yöunet. Unelmat on tehty toteutettavaksi, ja kas - muutamaa viestiä myöhemmin kirpputorin yrittäjät kuljettivat lokerikon meille. Helsingistä Putikkoon. Mainostaisin heidät tässä maasta taivaisiin, mutta kyseiset yrittäjät lopettavat toimintansa, joten heidän pyynnöstään ei sen enempiä hehkutuksia heille.







Olohuoneen uusi matto. Marokkolainen, ja Etsystä. Siinä edellisessä lauseessa onkin mun eniten näpyttelemäni vastausviesti ig-stoorien puolella. Ymmärrän kyllä! Lähtihän minunkin marokkolaismattomaniani kaveripariskunnan matosta, ja kun Kaisa kertoi maton olleen Etsystä, muuttui minunkin matto-ostelutottumukseni, enkä enää pahemmin edes muita kauppapaikkoja vilkuile. Juu, maksaa enemmän kuin ellosikean perusmatot, mutta näet tosta mun aiemmasta postauksesta perustelut sille, että miksi. Kuulemma muutama lukija jo ehtikin testata noita perusteluita omiin miehiinsä, ja ilmeisesti yhtä hyvin lopputuloksin!

Nyt tämä matto vain odottaa uutta sohvaa, jonka pariksi se olikin alunperin hankittu. Mun silmään riitelee tuon nykyisen sohvan värin kanssa (miten kukaan voi riidellä noin kivan värin kanssa!), joten mielenkiinnolla (ja hieman pelokkaana) odottelen kuinka se istuu uuden sohvan seuraan.








Makuuhuoneen matto. Elman sanoin "tämä on täydellinen!" ja oon siihen kyllä aivan hurmaantunut. Pitää vaan vielä hieman sulatella, että miten päin ja mihin, mutta ainakin se sopii kivasti tuohon toiseen makkarin mattoon, aiemmin olohuoneen mattoon, eikä tarvi miettiä koko suunnitelmaa uusiksi.

Nyt me mennäänkin sitten Elman kanssa järjestelemään uutta lokerikkoa ja miettimään kaikkien uusien tulokkaiden vieruskavereita. Mä niin haluaisin pitää tuon Artekin tuolin tuossa eteisessä, mutta on se sen verran väärän sävyinen lokerikon puunsävyyn verrattuna, että voi olla etten pysty elämään asian kanssa. Hmph.


lauantai 16. helmikuuta 2019

Helmikuun kotikatsaus






















Siinä tänään suursiivouksen lomassa silmiin osuneita yksityiskohtia ja näköaloja.

Odotan kuin kuuta nousevaa meidän kahta uutta mattoa, jotka tilasin tämän viikon alussa. Yleensä ostelen mun sisustushankintani aivan omilla rahoillani, mutta koska nuo matot olivat vähän isompi panostus ja kuitenkin niin iso osa yhteistä kotia, päätin ylipuhua Mikon osalliseksi. Hyväksi havaittu taktiikka oli käyttää "ne matot ovat ikuisia, ja jäävät sitten meidän lapsille kun muuttavat omiin asuntoihinsa" -iskulausetta, joten suosittelen kaikkia samassa tilanteessa olevia testaamaan - saattaa toimia!

Mattojen lisäksi tulossa on myös jo tilattu iso ja tämän asunnon mittoihin sopiva sohva. Kyllä, sohva. Niitähän on jo kolme kappaletta ennestäänkin, joten itseänikin hieman hymyilyttää tämä pakottava tarve uuteen sohvaan, mutta kyllä sellainen tarve oikeasti oli. Tää sali tarvitsee yhden ns. pääsohvan, eli löhö- ja telsusohvan. Sellaisen, jossa voin pötköttää vauva tissillä ja Mikko ja Elma vieressä Mashaa ja Karhua tai Pipsa Possua Avaraa luontoa katselemassa. Niin ihania kuin nuo aiemmat sohvat ovatkin, niin divaani on Leksan valtakunta ja ei lainkaan pötköittelyyn sopiva, Kukkapuro taas on juuri hyvä lounge-istuskeluun, mutta ai luoja ne liikkuvat istuintyynyt saa mut raivon partaalle, kun yritän löytää hyvää iltatelsunkatseluasentoa, ja tuo keltainen on maailman söpöin ja helppohoitoisin mutta auttamatta liian pieni.

Oliko hyvät perustelut? Toivottavasti, sillä uusi sohva on täällä ensi kuun lopussa.

Nyt sitten vain odottelemaan olkkariin tulevan maton ja sohvan ensikohtaamista! Ja sitä, että saadaan taas makuuhuoneeseen matto. Aiempi kun oli vain väliaikainen kokeilu, ja nyt sitten matkusti keittiöön.

Ps. En oo voinut ainakaan kolmeen päivään ollenkaan pahoin!

maanantai 11. helmikuuta 2019

Lastenhuone Putikon suojassa



Nimenomaan monikossa - lastenhuone. Siitä se ajatus sitten lähtikin... tai okei, myönnettäköön, että mikäli jotain opin aiemmasta raskaudesta, niin kyllä tää ajatus olisi lähtenyt ihan muutenkin!

Täällä siis järjestellään Elman huonetta uusiksi, nyt kun se vielä hetken on vain Elman huone. Pian sinne pitää mahduttaa kaksi pientä neitiä, joten halusin alkaa karsimaan lastenhuoneeseen kertyneitä huonekaluja sekä leluja. Toisaalta, jotain pitää myös hankkia, sillä tarkoituksena on ostaa pikkusiskolle jo nyt varastoon samanlainen sänky kuin Elmalla, ja tuo keittiön ja pulpetin välinen seinä h u u t a a rottinkihyllyä. Voi mistä mä sellaisen löytäisin!

Huvittaa, kuinka mukamas on niin hankala saada mahtumaan kaksi lasta yhteen n. 30 m2 huoneeseen. Kuinkahan sitä itse on selvinnyt hengissä noin puolet pienemmän huoneen jakamisesta - ja ihan tyytyväisenä vielä. Sanonpahan vaan, että jos joskus olisi tarve tästä kodista luopua ja muuttaa uuteen, niin saattaisi olla hieman hankaluuksia tottua ns. normaaliin huonekokoon...

Mutta sen osalta ei ainakaan tällä hetkellä ole hätää, sillä just nyt mulla on sellainen tunne, että jos vaan saisin sen junaseisakin takaisin tuohon Putikkoon, niin meitä ei saisi täältä pois, ei kirveelläkään!